“Everything you look at can become a fairy tale and you can get a story from everything you touch.” - H.C. Andersen

Leave a Comment
Miniloma ulkomaille, paluu takaisin työelämään, vilustuminen, hikitreenejä monessa eri muodossa, herkuttelua, reissusuunnitelmia sekä päivä Tukholmassa - kuluneeseen viikkoon on tuntunut mahtuvan melko paljon ja monipuolisesti vähän kaikenlaista! Vaikka välillä tasaisen rauhallinen, tavallisten rutiinien ympärillä pyörivä arkielämä tuntuukin mahtavalta, on mun pakko myöntää että kyllä tällaiset vähän vaihtelevammat viikot ovat loppupeleissä ehdottomasti enemmän mun makuun. ;)

Viime viikolla otimme rakkaan kämppikseni Emilian kanssa pienen irtioton töistä ja muusta arjesta pitkän viikonloppuloman merkeissä. Alun perin suunnitelmissa oli lähteä tutkimaan Göteborgin saloja, mutta lopulta löysimme itsemme kuitenkin Malmösta sekä Kööpenhaminasta. :D Itse kohteissa ehdimme viettää ainoastaan pari päivää junamatkojen haukatessa leijonanosan ajasta, mutta tällaisesta pikkuseikasta huolimatta reissu oli ehdottomasti toteuttamisen arvoinen!

 Meille molemmille tää oli ensimmäinen kerta Etelä-Ruotsissa ja ainakin mä menin ihastumaan täysillä Malmöhön. Varsin näppärä koko, erinomainen sijainti sekä mukava yleisilmapiiri vakuuttivat mut itse asiassa niissä määrin, että aloin harkita jopa muuttavani kaupunkiin joskus tulevaisuudessa! Pientä kuuloaistin teroitusta ja pidemmän pinnan kasvattamista tää tosin tulee vaatimaan, Skånen murre kun onnistui kuulostamaan ajoittain niin mielenkiintoiselta, että jouduin ihan tosissaan pohtimaan mun ruotsintaitojeni tilannetta uudestaan...

Katsokaa nyt, miten herttaista oliskaan asua tuollaisessa pienessä hobittitönössä parin kadunkulman päässä keskustasta?

Viikonlopun kantava teema oli ehdottomasti hyvin syöminen - sekä ihan vähän herttaisten tarjoilijamiesten tiirailu ;)
Malmössa uusi ja vanha kohtasivat useammalla eri tavalla, tässä esimerkkinä taustalla kohoava, hulppea Clarion Hotel & Congress Malmö sekä etualan Kyrkans Hus.
Tää hassunnäköinen rakennus on espanjalaisen Santiago Calatravan suunnittelema pilvenpiirtäjä Turning Torso, joka sattuu muuten olemaan 190m korkeudessaan Pohjoismaiden korkein rakennus sekä Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus!
Kaupungin kirjastostakin löytyi tyyliä!
Malmöfestivalenin mainoslauseet olivat ainakin mun mielestä älyttömän suloisia... :)

Gustav Adolfsin torilta löytyi festivaalien kunniaksi street foodia maailman jokaisesta kolkasta...
...tässä mun somalialainen lounaani!
Yhden Malmössa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Juutinrauman sillan yli Kööpenhaminaan. Tää reissu toimi myös yhdenlaisena pöhkönä virstanpylväänä, sillä Tanskasta tuli sen myötä kunnianarvoisa numero 25 mun käytyjen maani luettelossa. ;)

Köpis oli aika lailla sellainen, mitä olin ajatellutkin sen olevan: herttainen ja kaikin puolin varsin söpö ilmestys värikkäine, mataline taloineen ja kauniine katuineen. Aurinkoinen (tai edes kuiva...) sää olisi tietysti parantanut matkakokemusta entisestään, mutta ajoittaisista, melko kovistakin sadekuuroista huolimatta sai  kaupungista oikein hyvän kuvan! Lyhyestä reissusta huolimatta musta tuntuu, että kaupungissa vietetyt tunnit tuli käytet hyvin hyödyksi ja niiden perinteisimpien nähtävyyksien ohelle mukaan mahtui myös mm. Ripley'sin Believe It Or Not-museossa käynti (oli muuten ensimmäinen kerta!), H.C. Andersenin satumuseo (krhm, ette varmaan ikinä arvaa kuka tänne halusikaan aivan ehdottomasti....), söpöjä kahviloita ja herkullisia ravintoloita sekä toki sitä kaikista parasta koskaan - sopivasti päämäärätöntä vaeltelua. ;) Ensi kertaa varten listalle jäi kuitenkin vielä paljon nähtävää!  
Seuraavalla kerralla Tivoliin täytyy kyllä päästä hieman hulppeahkoa pääporttia pidemmälle - tällä kertaa ei kukkaronnyörejä viitsinyt höllätä sadesään vuoksi niin, että olisimme viitsineet maksaa vajaan parinkympin arvoista sisäänpääsylippua.
Kööpenhamina-googlettelujen tuloksista erittäin tuttu Nyhavn oli pieni, värikäs sekä lukuisien terassien sekä ravintoloiden valtaama. Ruuhkaa tuntui olevan nytkin - en uskalla edes ajatella, millainen väenpaljous paikalla mahtaa olla aurinkoisena hellepäivänä keskellä kesää... 

Kaikki nää pastellinsävyiset talot sulattivat täysin mun sydämen!
Olin etukäteen kuullut hirveästi varoitteluja siitä, miten pieni Pieni Merenneito-patsas oikein todellisessa elämässä on. Mä olin ilmeisesti varautunut sitten johonkin todella pieneen, sillä ainakin mut patsaan koko kaikkien kommenttien jälkeen onnistui yllättämään lähinnä suuruudellaan! :D

Pieniä katuja pitkin harhailun myötä vastaan tuli muun muassa liike, jossa myytiin miljoonaa ja yhtä erilaista naulakkoa ja koukkua... 

Vor Frelses Kirke oli melko mahtipontinen ilmestys tumman värinsä ja hienon, kokonaan tammesta rakennetun torninsa ansiosta!
Kirkon torniin pääsi kiipeämään muutaman euron sisäänpääsymaksua vastaan. Matkalla ylös pääsi portaiden kipuamisen lomassa kurkkimaan muun muassa kirkon kelloja...
...ja muita, noh, taideteoksia, joiden perimmäinen tarkoitus jäi mulle välillä hieman hämärän peittoon :D

Sopivasti kirkon vieressä sijaitsi myös varsinainen määränpäämme, Christiania. Vapaakaupungiksi julistautuneella alueella, jossa asuu vakituisesti noin tuhat ihmistä eläen lähinnä omien, osittain laittomienkin sääntöjensä mukaan. Huumekauppa on alueella avointa ja vaikka vahvat huumeet ovatkin Tanskassa kiellettyjä, myydään Christianiassa kannabiksen ohella myös paljon kaikenlaista muuta... 
Vapaakaupungin alueella valokuvaaminen on ehdottomasti kielletty (pahimpien pelottelujen mukaan kameran kanssa kulkiessa saattaa päästä jopa hengestään...) ja sääntöä onkin syytä noudattaa. Nämä kuvat on kuitenkin napattu alueen reunamilta :)
Värikäs, hempeän värinen satumaailma? Kaukana siitä. Keskellä kirkasta päivää Christianiassa oli mielenkiintoista piipahtaa lyhyesti, mutta sinne ei kannata missään nimessä eksyä pimeällä tai yksinään...
Kokonaisuudessaan reissu oli siis varsin lyhyestä kestostaan huolimatta erinomainen ja näin vain tuli taas todistettua se, miten pienikin getaway arkiympäristöstä tuntuu lomalta ja virkistää mieltä! Kotiinpaluun jälkeinen viikko on nimittäin puolentoista vuorokauden mittaista kuumeilua ja vilustumista lukuun ottamatta sujunut oikein energisissä merkeissä ja töiden lisäksi aika on kulunut treenaillessa sekä tulevaa syksyä suunnitellessa.


Torstaina piipahdimme tosin Miian kanssa päiväreissun Tukholmassa ja Fotografiskassa, jossa mun on ollut tarkoitus käydä koko kesän ajan. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :) Päivälle ei onneksi ollut museon ohella juurikaan muita suunnitelmia ja hyvä niin, kaikkien viiden näyttelyn läpi kiertäminen ajatuksen kanssa otti nimittäin aikansa ja ovesta ulos astuttua pääkoppa suorastaan tulvi valokuvien herättämiä ajatuksia ja tunteita. Mikäli joku teistä sattuu olemaan lähiaikoina käymässä Tukholman suunnalla, suosittelen ehdottomasti Fotografiskassa piipahtamista! Jokainen näyttely oli omalla tavallaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen, mutta mun suosikeiksini valikoituivat kuitenkin Afrikan luonnon katoamiseen vahvasti kantaa ottava Nick Brandtin Inherit the Dust, Åke Ericsonin romanien maailmaa ja nykytilannetta kuvaava Non Grata sekä Hannah Modighin Hurricane Season.



Nyt on kuitenkin aika painaa pää tyynyyn ja toivoa uniukon saapumista - oon tullut yövuorosta jo kolmisen tuntia sitten, mutta jostain syystä uni ei nyt vain ota tullakseen! Uusintayritys lähtee siis nyt, kuulemisiin! ;)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti