Arkielämän kuulumisia!

Koko Suomi tuntui nautiskelleen eilen aurinkoisesta lauantaista grillailun, muutaman oluen tai siiderin sekä tietenkin jääkiekon voimin. Mä puolestani koin itseni todelliseksi antisuomalaiseksi, kun matsin katsomisen sijaan kipitin töiden jälkeen kotiin päiväunille ja otin sen jälkeen suunnan kohti tyhjyyttään kumisevaa kuntosalia. Treenirauha oli ainakin taattu... ;) Tänään en sitten tiedä, pitäiskö sitä yrittää vaivautua lähteä katsomaan ottelua jonnekin ihan jo vaikka sen vuoksi, että kyseessä on finaalipeli. Täytyy katsoa fiiliksiä illan tullen - en mä kuitenkaan usko, että Suomen menestys olis nyt varsinaisesti riippuvainen siitä, katsonko mä peliä vai en :D

Arkielämä Ahvenanmaalla on alkanut pikkuhiljaa palailemaan tuttuihin uomiinsa ja kuten vähän reilu viikko sitten arvailinkin, oli syy muuton jälkeisiin kummallisiin tuntemuksiin mitä luultavasti yövuoroissa. Heti tavalliseen vuorokausirytmiin palattuani energiaa tuntui yhtäkkiä riittävän loputtomiin ja mielialakin kohosi pilviin kertaheitolla - eli jep, syystä tai toisesta toi yötyöskentely ei nyt vaan ole se mun juttu ja sillä selvä :D Sellaisen mielenkiintoisen huomion oon kuitenkin tässä ehtinyt tekemään, että huolimatta siitä epämukavuudesta, mitä öiden valvominen ja päivien nukkuminen aiheuttaa, ei mulla jostain syystä ole juurikaan ongelmia aikaerojen kanssa reissun päällä ollessani. Onkohan kenelläkään antaa mulle tähän jotain selkeää syytä vai onko tähän nyt vain todettava että because of traveling is traveling? ;)

Kuva.

Mitäs tänne onkaan sitten tarkemmin ottaen näkynyt? Töiden osalta mun elämä on ollut aika lailla iltapainotteista, minkä lisäksi ainakin tämänhetkisen työvuorolistan mukaan vaihtelen melkoisella vauhdilla työpistettäni kaikkien kolmen hotellin välillä. Joidenkin mielestä tää vois ehkä tuntua vaikealta ja ärsyttävältä, mutta mun mielestä on vaan hienoa, ettei tässä nyt selkeästikään pääse missään välissä rutinoitumaan hommiinsa liiaksi. ;) On itse asiassa aika jees, että töiden alkamisajankohta sekä työpaikka itsessään muuttuvat välillä parinkin päivän välein varsinkin, kun kaikki kolme hotellia ovat niin selkeästi toisistaan poikkeavia. Pysyypähän arkielämäkin mielenkiintoisena!

Töiden ohella oon herätellyt myös pientä breikkiä viettänyttä treeni-minääni taas pikkuhiljaa eloon ja päässyt palailemaan pitkästä aikaa taas rakastamilleni spinning-tunneille. Mitään stressiä en oo kuitenkaan jaksanut ottaa liikkumisesta tai elämästä yleensäkään, vaan oon oikeastaan elänyt rennommalla asenteella kuin pitkään aikaan. Eihän tää elämä nyt ole niin vakavaa loppujen lopuksi!
Treenailun lisäksi päiviin on mahtunut myös lounastreffejä ihanien ystävien kanssa, auringonottoa paahtavan kuuman auringon alla sekä niin tulevan kesän kuin syksyn reissusuunnitelmienkin fiilistelyä.

Viime viikonloppuna lauantai starttasi reippaasti käyntiin partyspinningin merkeissä!

Tilasin ystäväni kanssa hieman täydennystä proteiinijauhevarastoon. Tilattujen tuotteiden lisäksi paketista paljastui myös melkoinen läjä kaupanpäällisiä... :D Onpahan ainakin shaker-varasto nyt täydennetty ihan toden teolla!

Niin, tulinhan mä tosiaan muutama päivä sitten myöskin Pariisista! Lyhyt reissu Ranskan pääkaupungin vilinään toi mukavaa vaihtelua elämälle idyllisessä Maarianhaminassa ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa mun vaihdonaikaista, kaupungissa tän kevään vaihdossa olevaa kaveriani Georginaa. Siinä kuulkaas kaupungin kadut vain raikuivat, kun pääsimme lähes vuoden tauon jälkeen purkamaan kuulumisia niin koulun, töiden, ihmissuhteiden kuin ihan elämän itsensäkin osalta! :D
En kuitenkaan oikein tiedä, miks tää kaikkien suuresti rakastama kaupunki ei kolahtanut muhun ollenkaan niin voimakkaasti kuin monille muille - tottakai mä nautin matkasta täysin siemauksin ja koen jälleen kerran oppineeni ja nähneeni lukemattomia uusia asioita, mut se jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Yksi lisäpäivä olis voinut olla toki paikallaan Versaillesin ja Moulin Rougen mahduttamiseksi ohjelmaan, mut muuten mä kyllä koen muutaman päivän Pariisissa riittäneen vallan mainiosti. Kirjoittelen reissusta kuitenkin vielä erillisen postauksen, joten palaillaan matkakuulumisiin hieman myöhemmin uudestaan! :)

Be easy and take your time. You are coming home, to yourself.

Lomailu on pikkuhiljaa vaihtunut työntekoon ja niin rinkat kuin matkalaukutkin on purettu tavaroiden löydettyä omat paikkansa - eka viikko Ahvenanmaalla alkaa siis näin ollen olla taputeltuna. 

Fiilis saarelle palaamisen suhteen on ollut kummallinen. Jälleennäkemisten sekä tutun, jo täysin omalta kodilta tuntuvaan ympäristöön palaamisen aiheuttama riemu ja onni ovat sekoittuneet yövuorojen aikaansaamaan väsymykseen, pienen, koko ajan taka-alalla jylläävän flunssan mukanaan tuomaan uupumukseen sekä jonkinlaiseen selittämättömään odotuksen tunteeseen. Maarianhamina tuntuu ja näyttää lähestulkoon tismalleen samanlaiselta kuin viime syksynä täältä lähtiessäni ja suurimman osan ajasta musta onkin tuntunut siltä, kuin en olis koskaan täältä muualla käynytkään - tiedättehän, siltä kuin talvi Levillä olisikin tapahtunut jossain aivan toisessa todellisuudessa :D Jollain tapaa tunnelma on kuitenkin erilainen ja tulevan kesän tapahtumien innokkaaseen odotukseen sekoittuu jotain sellaista, mitä en osaa sanoin kuvailla. En oo aivan varma, onko jokin muuttunut täällä talven aikana vai onko muutoksen kokenut osapuoli sittenkin minä ja siihenkään, onko tää tuntemus luonteeltaan positiivinen vai negatiivinen (vai sitten kumpaakaan niistä?), en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa juuta enkä jaata. Eiköhän aika siis näytä sen tässä pikkuhiljaa kesäkauden startatessa kunnolla! ;)

Mulla on käynyt aina mieletön tuuri säiden suhteen muuttaessani Ahvenanmaalle ja tälläkin kertaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kunnollinen welcoming weather siis kaikin puolin! ;)

Löysin laivalta maailman kauneinta kuoharia, jolla sitten kilisteltiinkin vappuaaton iltana tyttöjen kanssa!

Näitä superrakkaita elämäni naisia mulla onkin ollut kova ikävä ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Melko suuri syy tälle muutaman päivän kestäneelle itsetutkinnalle sekä pohdiskelulle on takuulla puhtaasti myöskin siinä, että oon tosiaan elänyt ekan viikon täysin väärinpäin keikautettua vuorokausirytmiä yövuorojen vuoksi. Periaatteessahan sitä vois luulla, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, missä vaiheessa päivää sitä yöunensa nukkuu ja milloin on puolestaan hereillä, mutta voi - kyllä sillä on! Yövuorojen tekeminen on toki tuttua hommaa jo parilta aikaisemmalta kesältä, mutta vielä tässäkään vaiheessa se ei tunnu missään nimessä omalta jutulta. Paitsi että päiväaikaan nukkuminen on ainakin mulle vaikeampaa, tuntuu myös ikävältä muiden ollessa hereillä ja musta on viikon ajan tuntunut, etten joko ehdi tai yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään iltapäivällä herättyäni. :D Loppujen lopuksi kyse nyt oli onneksi vain lyhyestä pätkästä ja tulipahan taas kerran vahvistettua itselle se, ettei musta todellakaan olisi pelkkien yövuorojen tekijäksi! Sen oman rytmin löytymisen huomaa selkeästi siitä, miten paljon energisempi oon ollut nyt alkuviikon ajan palattuani takaisin tavalliseen unirytmiin ja saadessani herätä aamulla - voi kyllä, aikaisetkin aamuherätykset ovat tuntuneet melkoiselta luksukselta :D

Siitäkin huolimatta, että tiedän kuulostaneeni välillä enkä jonkinasteiselta marttyyrilta, on töiden, vuotavan nenän ja nukkumisen kanssa kamppailun ohelle kuitenkin mahtunut paljon kaikkea muutakin Alkuviikosta mun muuttokuormaa ystävällisesti tänne tuomaan tulleet äiti, sisko sekä veli ilahduttivat mun elämää olemassaolollaan ja ekojen varsinaisten päivien ohjelmassa olikin pienimuotoista roadtrippailua, paljon hyvää ruokaa ja saaristolaismaisemien ihastelua. Vanhojen, rakkaiden ihmisten jälleennäkemisen lisäksi oon tutustunut jo moneen uuteen ihmiseen ja useaan vasta töissä aloittaneeseen tuoreeseen tapaukseen en oo vielä ehtinyt törmätäkään. :) Tän lisäksi aurinko on helottanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ajan, iho on ehtinyt saada jo mukavasti pohjarusketusta ja säkenöivän sinisen taivaan ohella oon saanut ihailla myös uskomattoman kauniita auringonnousuja sekä taivaanrannan leimuavaksi värjääviä auringonlaskuja. Ei tää elämä nyt siis oo niinkään hullumpaa!

Vappupäivänä Getassa sijaitsevalla Bolstaholmin tilalla järjestettiin jokakeväinen 'koslopp', jolloin lehmät ja vasikat päästettiin siis ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen. Ulkoilmaa ja auringonvaloa ihmettelevien eläinten sekä sinne tänne kirmailevien pikkuvasikoiden katselu oli toki hauskaa hommaa, mutta kyllä mä silti yllätyin siitä, miten paljon porukkaa tapahtuma oli onnistunut keräämään - paikalla oli varmaan puoli Ahvenanmaata! :D 

Getavuorella tuli käytyä kurkkimassa maisemia Ahvenanmaan korkeimmalta paikalta - mikä nyt ei sinänsä ole vielä mitenkään hirveän korkea, mutta hei, kaikki on suhteellista! ;)

Kukkaloisto täällä ainakin on parhaimmillaan! :)

Hiljainen helatorstain aamuhetki - vain minä, aamukonserttia pitävät linnut sekä taivaanrannasta hiljalleen ylös kipuava aurinko. Istuin pitkään laiturilla katselemassa auringon varovaista nousemista ja haistelemassa raikasta ilmaa, jossa oli jo selkeä aavistus lähestyvästä kesästä.

Oon kovasti uhonnut, että reissun päällä ravintoloissa herkuteltuani alan taas kokkailemaan itse omat pöperöni. Näin on suurimman osan ajasta tapahtunutkin, mutta tokihan sitä on täytynyt käydä testailemassa paria uutta tai muuten mulle entuudestaan tuntematonta paikkaa... ;)

Muutaman tunnin auringossa torkkumisen tulos!

Ai niin - saattaa toki myös olla, että unirytmin kääntämisen sekä jetlagin kanssa kamppailemisen takia valvottujen öiden aikana sähköpostiin päätyi loppujen lopuksi kilahtamaan uudet lentoliput... ;) Tällä kertaa lähtö häämöttääkin jo aivan kulman takana, sillä jo tulevana sunnuntaina hyppään koneeseen ja suuntaan Pariisiin moikkailemaan mun kaveriani muutaman päivän ajaksi.

Kuva: Pinterest

Dim sumeja, auringonpaistetta ja kihlasormuksia

Washingtonista paluun jälkeinen viikonloppu hujahti, jos vain suinkin mahdollista, vielä ekoja päiviäkin nopeammin. Lauantaina takaisin NYCiin palattuani käänsin nenän kohti Bronxia ja siellä asuvaa ystävääni, jonka luona majailin viikonlopun ajan. Jälleen kerran tuli huomattua, miten uskomattoman monipuolinen ja värikäs kaupunki New York oikein onkaan - metroasemalta ulos astuessa tuli nimittäin aivan sellainen olo, kuin olis hypännyt täysin toiseen maailmaan. Ympärillä pulppuileva puheensorina oli vaihtunut englannista espanjaksi, grocery storet olivat muuttuneet supermercadoiksi ja vastaan kävelevistä ihmisten ulkonäöstä pystyi helposti tunnistamaan latinojuuret. Muistelisin lukeneeni jostain, että yli puolet Bronxissa asuvista ihmisistä ovat latinalaisamerikkalaista alkuperää ja sitä ei ollut kyllä vaikea huomata! :) 

Olo oli kieltämättä hieman tällainen muutaman tunnin yöunien ja aikaisen aamuherätyksen jälkeen New Yorkiin saavuttuani.... :D

Times Squaren metrotunnelissa ihmisiä viihdytti iloinen musikanttiveikko! :)

Chinatownissa harhailua ja jatkuvia flashbackeja vuoden takaiseen Hong Kong-elämään, kaupungin katuja pitkin vaeltelua, American Museum of Natural Historyn loputtomiin aarteisiin tutustumista, upeita auringonlaskuja, Upper East Siden hillittömän hintaisten asuntojen ihmettelyä, Central Parkin sunnuntaisen vilinän seuraamista, herkullista vietnamilaista ruokaa sekä Sinkkuelämästä tutuksi tulleiden Carrien portaiden etsiskelyä: siinäpä viikonlopun ohjelma lyhykäisyydessään. Pariin päivään saa todella mahdutettua paljon kaikenlaista vaikka sitten hieman yöunien kustannuksellakin - mutta hei, kuka sitä nyt New Yorkiin asti lähtisi muka nukkumaan? ;)

Mun on vaikeaa kuvailla sanoin, millaisen muistoryöpyn Chinatownin katujen vilinä ja tunnelma oikein aiheuttivat...

We meet again, my dear durian!

Pienet, kiinaa kiihkeästi pulputtavat mummot kuuluivat toki asiaan - samoin kuin se, ettei kukaan vastaantulijoista juurikaan vaivautunut väistämään, saati sitten pyytelemään anteeksi pieniä tönäisyjä. ;)

Söin ekaa kertaa dim sumeja ja ylipäänsä kiinalaista ruokaa viime toukokuun jälkeen ja kyllä muuten maistui taas pitkän tauon jälkeen!

Jälkkärinä bubble tea - toimi!

Sinivalas luonnollisessa koossaan - no, olihan se VALTAVA.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, mitä mieltä oon tästä pikkutoukasta...

Toki käytiin moikkaamassa myös sitä kuuluisaa T-Rexiä! 

Etelä- ja Väli-Amerikan kulttuureista sekä heimoista kertovat näyttelyt nousivat ehdottomasti suosikkilistan kärkeen! Museoon olis jäänyt vielä tutkailtavaa ja kierreltävää vaikka millä mitalla, eli eiköhän täällä tulla piipahtamaan vielä uudestaankin seuraavan reissun yhteydessä... :) Museokäyntiä varten kannattaa siis varata riittävästi aikaa (meillä hujahti paikkaa kierrellessä reilut kolmisen tuntia ja yksi kerros jäi vielä kokonaan kiertämättä nälän alkaessa painaa päälle) ja jos mahdollista, jakaa tutustuminen vaikka kahdelle eri päivälle.

Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut paljon porukkaa nautiskelemaan keväisestä ilmasta piknikin, leijan lennättämisen tai erilaisten pelien merkeissä.

Miehestä ei ole vielä tietoakaan, mutta ainahan sitä voi käydä valitsemassa Tiffanyn säihkyvistä valikoimista itselleen kihlasormuksen valmiiksi, eikö totta? ;)

Yritin käydä kurkkimassa, josko Herra Oikeaa olisi näkynyt Sinkkuelämästä tutuilla Carrien portailla, mutta Mr. Big loisti ainakin tällä kertaa poissaolollaan. Portaat löytyivät West Villagesta, vaikka sarjassa asunnon annetaankin ymmärtää sijaitsevan Upper East Sidella - mistä mekin niitä aluksi yritimme metsästää... :D

Sunnuntai-illan auringonlasku Jerseyn Cityn siluetin taa!

Viikonloppu oli tosiaan kaikin puolin äärettömän mukava ja tuntui mahtavalta saada nauttia Zaidan harvinaislaatuisesta seurasta taas pitkästä aikaa. Mä oon sanonut monta kertaa viime kevään vaihdon jälkeen, etten arvannutkaan, miten kalliiksi muutama kuukausi Aasiassa loppujen lopuksi tulisikaan - sitähän kun sattuu tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka asuvat eri puolilla maailmaa ja tapaamisten järjestämiseksi on sitten pakko reissata vähän sinne sun tänne. Miten harmillista... ;) Seuraavat treffit sovittiinkin tilanteesta riippuen joko Suomeen, New Yorkiin tai Zaidan tulevaisuudenhaaveissa siintävään Los Angelesiin.

Reissun viimeisten päivien kuulumiset taidan jakaa vielä erilliseen postaukseen, ettei tää julkaisu venähdä aivan kilometrien mittaiseksi. Palataan New Yorkin vilinään vielä ainakin kertaalleen myöhemmin, toivon mukaan ette oo siis ehtineet vielä totaalisesti kyllästymään reissupostauksiin ;)