Lomailu on pikkuhiljaa vaihtunut työntekoon ja niin rinkat kuin matkalaukutkin on purettu tavaroiden löydettyä omat paikkansa - eka viikko Ahvenanmaalla alkaa siis näin ollen olla taputeltuna.
Fiilis saarelle palaamisen suhteen on ollut kummallinen. Jälleennäkemisten sekä tutun, jo täysin omalta kodilta tuntuvaan ympäristöön palaamisen aiheuttama riemu ja onni ovat sekoittuneet yövuorojen aikaansaamaan väsymykseen, pienen, koko ajan taka-alalla jylläävän flunssan mukanaan tuomaan uupumukseen sekä jonkinlaiseen selittämättömään odotuksen tunteeseen. Maarianhamina tuntuu ja näyttää lähestulkoon tismalleen samanlaiselta kuin viime syksynä täältä lähtiessäni ja suurimman osan ajasta musta onkin tuntunut siltä, kuin en olis koskaan täältä muualla käynytkään - tiedättehän, siltä kuin talvi Levillä olisikin tapahtunut jossain aivan toisessa todellisuudessa :D Jollain tapaa tunnelma on kuitenkin erilainen ja tulevan kesän tapahtumien innokkaaseen odotukseen sekoittuu jotain sellaista, mitä en osaa sanoin kuvailla. En oo aivan varma, onko jokin muuttunut täällä talven aikana vai onko muutoksen kokenut osapuoli sittenkin minä ja siihenkään, onko tää tuntemus luonteeltaan positiivinen vai negatiivinen (vai sitten kumpaakaan niistä?), en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa juuta enkä jaata. Eiköhän aika siis näytä sen tässä pikkuhiljaa kesäkauden startatessa kunnolla! ;)
 |
| Mulla on käynyt aina mieletön tuuri säiden suhteen muuttaessani Ahvenanmaalle ja tälläkin kertaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kunnollinen welcoming weather siis kaikin puolin! ;) |
 |
| Löysin laivalta maailman kauneinta kuoharia, jolla sitten kilisteltiinkin vappuaaton iltana tyttöjen kanssa! |
 |
| Näitä superrakkaita elämäni naisia mulla onkin ollut kova ikävä ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa! |
Melko suuri syy tälle muutaman päivän kestäneelle itsetutkinnalle sekä pohdiskelulle on takuulla puhtaasti myöskin siinä, että oon tosiaan elänyt ekan viikon täysin väärinpäin keikautettua vuorokausirytmiä yövuorojen vuoksi. Periaatteessahan sitä vois luulla, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, missä vaiheessa päivää sitä yöunensa nukkuu ja milloin on puolestaan hereillä, mutta voi - kyllä sillä on! Yövuorojen tekeminen on toki tuttua hommaa jo parilta aikaisemmalta kesältä, mutta vielä tässäkään vaiheessa se ei tunnu missään nimessä omalta jutulta. Paitsi että päiväaikaan nukkuminen on ainakin mulle vaikeampaa, tuntuu myös ikävältä muiden ollessa hereillä ja musta on viikon ajan tuntunut, etten joko ehdi tai yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään iltapäivällä herättyäni. :D Loppujen lopuksi kyse nyt oli onneksi vain lyhyestä pätkästä ja tulipahan taas kerran vahvistettua itselle se, ettei musta todellakaan olisi pelkkien yövuorojen tekijäksi! Sen oman rytmin löytymisen huomaa selkeästi siitä, miten paljon energisempi oon ollut nyt alkuviikon ajan palattuani takaisin tavalliseen unirytmiin ja saadessani herätä aamulla - voi kyllä, aikaisetkin aamuherätykset ovat tuntuneet melkoiselta luksukselta :D
Siitäkin huolimatta, että tiedän kuulostaneeni välillä enkä jonkinasteiselta marttyyrilta, on töiden, vuotavan nenän ja nukkumisen kanssa kamppailun ohelle kuitenkin mahtunut paljon kaikkea muutakin Alkuviikosta mun muuttokuormaa ystävällisesti tänne tuomaan tulleet äiti, sisko sekä veli ilahduttivat mun elämää olemassaolollaan ja ekojen varsinaisten päivien ohjelmassa olikin pienimuotoista roadtrippailua, paljon hyvää ruokaa ja saaristolaismaisemien ihastelua. Vanhojen, rakkaiden ihmisten jälleennäkemisen lisäksi oon tutustunut jo moneen uuteen ihmiseen ja useaan vasta töissä aloittaneeseen tuoreeseen tapaukseen en oo vielä ehtinyt törmätäkään. :) Tän lisäksi aurinko on helottanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ajan, iho on ehtinyt saada jo mukavasti pohjarusketusta ja säkenöivän sinisen taivaan ohella oon saanut ihailla myös uskomattoman kauniita auringonnousuja sekä taivaanrannan leimuavaksi värjääviä auringonlaskuja. Ei tää elämä nyt siis oo niinkään hullumpaa!
 |
| Vappupäivänä Getassa sijaitsevalla Bolstaholmin tilalla järjestettiin jokakeväinen 'koslopp', jolloin lehmät ja vasikat päästettiin siis ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen. Ulkoilmaa ja auringonvaloa ihmettelevien eläinten sekä sinne tänne kirmailevien pikkuvasikoiden katselu oli toki hauskaa hommaa, mutta kyllä mä silti yllätyin siitä, miten paljon porukkaa tapahtuma oli onnistunut keräämään - paikalla oli varmaan puoli Ahvenanmaata! :D |
 |
| Getavuorella tuli käytyä kurkkimassa maisemia Ahvenanmaan korkeimmalta paikalta - mikä nyt ei sinänsä ole vielä mitenkään hirveän korkea, mutta hei, kaikki on suhteellista! ;) |
 |
| Kukkaloisto täällä ainakin on parhaimmillaan! :) |
 |
| Hiljainen helatorstain aamuhetki - vain minä, aamukonserttia pitävät linnut sekä taivaanrannasta hiljalleen ylös kipuava aurinko. Istuin pitkään laiturilla katselemassa auringon varovaista nousemista ja haistelemassa raikasta ilmaa, jossa oli jo selkeä aavistus lähestyvästä kesästä. |
 |
| Oon kovasti uhonnut, että reissun päällä ravintoloissa herkuteltuani alan taas kokkailemaan itse omat pöperöni. Näin on suurimman osan ajasta tapahtunutkin, mutta tokihan sitä on täytynyt käydä testailemassa paria uutta tai muuten mulle entuudestaan tuntematonta paikkaa... ;) |
 |
| Muutaman tunnin auringossa torkkumisen tulos! |
Ai niin - saattaa toki myös olla, että unirytmin kääntämisen sekä jetlagin kanssa kamppailemisen takia valvottujen öiden aikana sähköpostiin päätyi loppujen lopuksi kilahtamaan uudet lentoliput... ;) Tällä kertaa lähtö häämöttääkin jo aivan kulman takana, sillä jo tulevana sunnuntaina hyppään koneeseen ja suuntaan Pariisiin moikkailemaan mun kaveriani muutaman päivän ajaksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti