Fairytale-like, picturesque fjords and mountains aka two days in Flåm and Voss!

Näin on Jäämeren pohjoisenkarheat maisemat vaihdettu maan eteläisempien osien näkymiin - ei ehkä niinkään sulavasti, mutta joka tapauksessa! :D Vadsøsta lähtö onnistui vielä suunnitelmien mukaisesti, mutta Tromsøn osalta jouduimme yllättäen palaamaan takaisin heti nousun jälkeen laskutelineongelmien vuoksi.  Loppujen lopuksi päädyimmekin sitten lentämään Bergeniin Oslon kautta toisen lentoyhtiön koneella ja alkuperäinen puoli viiden saapumisaikakin muuttui näin ollen puoleksiyöksi. Noh, sattuuhan näitä - onneksi tämä pikku äksidentti sattui Tromsøssa, jonka lentokenttä osoittautui yllättävän isoksi ja monipuoliseksi. Eihän sitä kai turhaan kutsuta Pohjolan Pariisiksi... ;)

Vadsøn lentokenttä ei juuri koollansa loista, mutta symppispisteitä kertyykin kyllä sitten jo senkin edestä!

Tromsøon laskeutuessa ei ainakaan maisemien suhteen ollut liiemmin valittamista!

Bergenin osalta mulla ei ole vielä juurikaan mitään kerrottavaa, sillä keskiviikko kului suurimmilta osin sairaalassa äidin lääkäri-, kirurgi-, fysioterapeutti- sun muiden käyntien merkeissä. Tutkimusten perusteella kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa ja ennusteet maanantaiaamun leikkaukselle näyttäisivätkin olevan vallan mainiot :) 
Iltapäivällä sairaalasta ulos päästyämme otimme suunnan muutamaksi tunniksi kohti postikorteista tuttua Bryggeniä, mutta lyhyet yöunet ja pitkä päivä sairaalassa tekivät tehtävänsä ja kaupungilla kiertely oli munkin osalta melko väsähtänyttä. Ensivaikutelma oli kuitenkin erittäin hyvä ja äidin sanoja mukaillakseni Bergen vaikuttaakin yhdenlaiselta Norjan versiolta Turusta, hieman suurempana ja tietyllä tapaa aristokraattisempi ainoastaan. ;) Aristokraattisuuspisteet tosin varisivat hieman siinä vaiheessa, kun kuulin kaupungin nimen tarkoitttavan kveenin kielellä perunaa... 
Bergen-tarinoita on siis tiedossa hieman myöhemmin, nyt keskitytään sen sijaan parin päivän reissuun sisämaan huikeissa vuoristo- ja vuonomaisemissa!

Oon hyvin tietoinen siitä, että vasta vähän aikaa sitten oon mennyt julkisesti julistamaan, etten ole matkailijana valmiiden pakettimatkojen tai aktiviteettipakettien kuluttaja. Tällaisen tunnustuksen jälkeen postauksen kirjoittaminen Norjan suosituimmasta turistiretkestä tuntuu tietyllä tapaa pöhköltä, mutta poikkeushan vahvistaa säännön, eikös..? :D Maan melko makoisan hintatason ansiosta ja tulevaa Nepalin reissua silmällä pitäen on tämän matkan budjetti suhteellisen pieni eikä mulla oo liiemmin tarkoitusta tyhjentää tiliäni täällä olon aikana aktiviteetteihin tai shoppailuun, mutta tän asian suhteen tein kuitenkin poikkeuksen - osittain toki oma lehmä ojassa, mutta suurilta osin myös äidin kanssa vietetyn yhteisen reissun kunniaksi. Parin leikkausta edeltävän vapaapäivän kunniaksi olin siis varannut meille mamman kanssa Norway in a nutshell-nimeä kantavan retken, johon sisältyi niin mahtavia maisemia sisällään pitäviä junamatkoja, henkeäsalpaavan upea vuonoristeily sekä bussimatkan Pohjois-Euroopan jyrkintä serpentiinitietä pitkin - toisin sanoen siis paljon kaikenlaista, joka ei kuitenkaan äidin jalkaongelmat huomioon ottaen vaadi juurikaan kävelemistä. Reissu olis ollut mahdollista toteuttaa ihan päiväreissunakin, mutta me päätimme jäädä matkan varrelle yöksi pieneen Vossin kylään kaupunkiin paluun sijaan. :) 

Matka alkoi keskiviikkoaamuna junamatkalla Bergenistä Myrdaliin, joka on pieni, vuoristossa sijaitseva rautatieasema. Jo tämä parin tunnin matka Bergenistä Osloon kulkevan junareitin varrella oli melkoinen elämys, sillä heti liikkeelle lähdettyä maisemat muuttuivat upean vuoristoisiksi. Melko suuri osa matkasta taittui toki myös tunneleissa, vuorten keskellä kun ollaan, mutta aina junan puksuttaessa ulkoilmoissa olivat näkymät yksinkertaisesti upeat. :) Äidin puheiden mukaan tämä Osloon asti jatkuva rata muuttuu maisemiltaan hieman tuonnempana vielä tätäkin hienommaksi, mutta se jäi nyt valitettavasti tällä kertaa multa kokematta!

Edes likaiset junanikkunat eivät onnistuneet pilaamaan maisemaa!

Myrdalista matka jatkui välittömästi seuraavalla junalla Flåmiin kuuluisaa Flåmsbanaa pitkin. 20 tunnelia, neljä vesitunnelia ja yhden sillan sisältävää parinkymmenen kilometrin mittaista rataa pidetään insinööritaidon mestarinäytteenä, sillä se laskeutuu matkan aikana 800m korkeudella sijaitsevasta Myrdalista merenpinnan tasolle. Melko iso osa matkasta taittuu siis erimittaisten tunnelien sisällä ja yhdessä tunnelissa juna tekee jopa 180 asteen käännöksen!

Flåmsbana on listattu yhdeksi maailman kauneimmista junareiteistä (esimerkiksi Lonely Planet nimesi sen maailman parhaaksi junamatkaksi vuonna 2014) ja tunnelin seinien ohella näkyvät näkymät olivat kieltämättä mahtavat. Ero ensimmäiseen, paikallisliikenteessä kulkevaan junaan oli kuitenkin huomattavissa selkeästi ja turistileima lätkähti junan kylkeen saman tien sen lähdettyä liikkeelle. Junassa kuulutettiin matkan varrella eteen sattuvista kohokohdista aina parhaista maisemista lähtien, mikä tietenkin aiheutti säännöllisin väliajoin joukkoryntäyksen milloin millekin puolen junan ikkunoita :D Maisemissa ei kuitenkaan ollut todellakaan valittamista ja niiden osalta reissu onkin aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen! Erillisenä ostetut meno-paluuliput vajaan tunnin mittaiselle matkalle taitavat pyöriä siinä vajaan 50€ tienoilla, mutta mä suosittelisin lämpimästi ottamaan samalla jonkin suhteessa huomattavasti edullisemmaksi tulevista paketeista, valinnanvaraa löytyy runsaasti! :)

Matkalla juna pysähtyi muutaman minuutin ajan myös Kjosfossenin vesiputouksella (94m), josta saatua energiaa käytetään muun muassa Flåmin rautatien sähköistykseen.  

Kuvassa näkyvä, 21 mutkaa sisältävä vuorenrinnettä ylös kipuava tie on yksi maan suosituimmista kävely- ja pyöräilyreiteistä.

Flåmissa meillä oli tiedossa parin tunnin mittainen stoppi, jonka aikana ehti kurkata nopeasti turistikrääsäkojujen tarjonnan, nautiskella auringon lämmöstä kahvilan terassilla herkullisen lohivoileivän kanssa sekä kyllästyä kiinalaisien turistien ja brittiläisten risteilijäeläkeläisten määrään. Kylästä itsestään asukkaita löytyy vajaat 400, mutta vuonon rannalla sijaitsevan turistikeskittymän ja sieltä löytyvän hotelli- ja aktiviteettitarjonnan ansiosta ensimmäinen mieleen putkahtanut sana oli kieltämättä turistirysä. Tähänkin aikaan vuodesta porukkaa riitti mun makuuni aivan riittävästi enkä halua edes kuvitella, millaista meininki mahtaa olla esimerkiksi elokuussa... :D Ympäristö toki oli upea, sitä ei käy kiistäminen, mutta vieri vieressä tönöttävät matkamuistomyymälät ja fish&chipsejä tyrkyttävät ravintoloiden ruokalistat onnistuivat valitettavasti syömään hieman paikan luontaista viehättävyyttä. Aivan aseman vieressä sijaitsi kuitenkin melko mielenkiintoiseksi osoittautunut Flåmsbana-museo, jossa pääsi perehtymään hieman radan historiaan ja eri vaiheisiin.

Museo sijaitsi näppärästi aivan radan vieressä.

Asiaankuuluvasti kylästä löytyi muun muassa junanvaunuksi sisustettu kahvila... ;)

Suuret risteilijäaluksetkin pysähtyvät Flåmissa, mikä tuo oman lisäsäväyksen ja -leiman alueen turistikantaan. 

Pienen tauon jälkeen vuorossa oli puolentoista tunnin vuonoristeily Flåmista Gudvangeniin. Tää oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu, oli nimittäin sen verran huikaisevia maisemia että huhhuh! Kuvat eivät anna missään nimessä kunniaa kaikelle sille luonnonkauneudelle, mitä matkan aikana pääsi ihastelemaan ja suurimman osan ajasta tuntui lähinnä epätodelliselta ajatella olevansa keskellä sellaisia postikorttimaisemia, joita on tähän mennessä selaillut ainoastaan Instagramin feediltä tai matkailuartikkeleiden ohesta. Luonnon kauneudelle ei todella löydy vertaistaan, se on fakta!
Meillä sattui vielä siinä mielessä hyvä tuuri, että pääsimme risteilemään heinäkuussa käyttöön otetulla, vuoden 2016 laivaksi valitulla sähkökäyttöisellä paatilla. Eipähän ainakaan tarvinnut pelätä paatin vuotamista tai muuta vastaavaa!

Kelpaa!

Kyllä, nää maisemat on todella oikeasti olemassa!

Huikaisevan korkeiden kallioiden koko sekä auringon ja varjon esiin nostamat harmaan ja vihreän lukuisat eri sävyt olivat kertakaikkisen mykistäviä!

Millaistahan tuollaisessa pikkuruisessa, vuonon rannalla ja vuorten keskellä sijaitsevassa kylässä olisi elää - ja miten sinne edes pääsee?!

Tässä yksi lukuisista, vuorilta alas valuvista piiiitkistä vesiputouksista!

Risteilyn jälkeen matkasimme vielä bussilla huikaisevan jyrkkää Stalheimskleivaa pitkin, joka sattuu olemaan vaatimattomasti Pohjois-Euroopan jyrkin tie - ja siltä se myöskin tuntui! Onneksi tuolla ei tarvinnut olla liikkeessä omalla autolla... 
Bussimatkan päämääränä oli Vossin kylä, josta matka olisi tosiaan jatkunut vielä junalla takaisin Bergeniin. Meidän päätöksemme pitää parin päivän stoppi Vossissa osoittautui kuitenkin nappiratkaisuksi - järven rannalla sijaitsevasta, majapaikaksi valikoituneesta Voss Vandrarhemistä ei ole kertakaikkiaan muuta kuin hyvää sanottavaa, kylä itsessään osoittautui melko pieneksi mutta herttaiseksi tapaukseksi ja perjantainen autonvuokrausideakin oli loistava ajatus. Hirveän kauas emme tosin autolla ehtineet huristella, mutta ehdimme kuitenkin käydä kurkkaamassa mm. kuuluisan Hardangervuonon pää, nähdä monta uutta kaunista maisemapaikkaa (kun eihän niitä vielä tässä vaiheessa ollutkaan nähty ;) ja huristeltua myös kilometritolkuilla niissä aiemmin mainituissa tunneleissa. Maailman pisin, lähes 25km mittainen tunneli jäi tällä kertaa testaamatta suht läheisestä sijainnistaan huolimatta, mutta kyllä noissa nyt oli jo tarpeeksi ainakin mun makuun! :D Myöskään pienimmille serpentiiiniteille en jostain syystä tuntenut minkäänlaista palavaa halua lähteä ajelemaan, vaan päädyin pysyttelemään kiltisti hieman suuremmilla teillä. Mun karmani norjalaisten vuokra-autojen suhteen sattuu olemaan suhteellisen huono - viime kerralla muutama vuosi sitten onnistuin peruuttamaan vuokralla olleen pikkutoyotan betonijalustaan ja tällä kertaa kesti noin kymmenen minuuttia, kunnes olin saanut kerättyä itselleni sakot... Ei kai tarvitse edes mainita, että tällaista ei tapahdu koskaan omien tai tutuilta lainassa olleiden autojen kohdalla? :D

Välissä käytiin sitten huristelemassa avaruusluolissa vuorien sisällä!

Maisemat... no, ei kai tähän nyt tarvitse enää sanoa mitään!

Tällaisiakin mukavia pikku putouksia sattui osumaan matkan varrelle... 

...kuten myös kuvassa näkyvän kaltaisia omituisia kiviä.

Hostellihuoneen ikkunasta avautuva näkymä oli sumunkin iskiessä melko huikaiseva!

Lauantai, vesisade ja kahvilahetki!

Tätä kirjoittaessani istun Bergenissä hotellin aulassa napa täynnä uskomattoman herkullista aamiaista ja ulkona pilven takaa kurkkivaa aurinkoa ihastellen. Takaisin kaupunkiin saavuimme eilen illalla ja pienten sattumusten kautta päädyimme vielä vaihtamaan hotellia alkuperäisestä - kävi nimittäin ilmi, että mun alunperin varaamastani hotellista ei löytynyt hissiä ja huone sattui sijaitsemaan näppärästi neljännessä kerroksessa, mikä nyt ei ehkä ole aivan omiaan lonkkaleikkaukseen kahden päivän päästä suuntaavalle äidille. Kaiken lisäksi ikivanhassa rakennuksessa sijaitsevassa hotellissa haiskahti lievästi sanottuna homeelle ja huone oli kaikkea muuta kuin viihtyisä. Pienen mietintähetken jälkeen kipitin loppujen lopuksi hakemaan laukut takaisin alas ja muutimme yhteisestä päätöksestä tien toisella puolella sijaitsevaan Scandiciin, missä laatu on ainakin tuttua peruskauraa :)

Long story short: kyllä, Norja on huikaisevan kaunis maa ja omin silmin nähtynä vielä monta kertaa valokuvia henkeäsalpaavampi. Kyllä, joskus niiden miljoonan muun matkailijan mielipiteeseen kannattaa luottaa ja myös kaikista kliseisimmän turistiretken varaaminen voi olla aika jees. Kyllä, reissu oli ehdottomasti hintansa (n. 160€) arvoinen ja kyllä, tekisin sen milloin tahansa uudestaan! :)