First days in NYC eli hyppy Lapin erämaista suoraan isolle kirkolle!

Leave a Comment
 Takana on vasta pari päivää New Yorkissa, mutta jo tässä kuvatekstoon täysin ihastunut tähän ihanaan, valtavaan ja monikasvoiseen metropoliin. Ensikosketus Amerikkaan oli tosin hieman toisenlainen, sillä varoitteli pitkään kestävistä maahantulovelvollisuuksista osoittautuivat täydeksi todeksi ja tullijonossa tulikin seisoskeltua saapumisen jälkeen vaatimattomat kolme tuntia... :D Vinkki vitosena siis kaikille USAan matkustaville: ottakaa käsimatkatavaroihin mukaan jotain syötävää ja juotavaa siltä varalta, että rajamuodollisuuksissa kestää! Toisaalta kuulin samassa Airbnb-paikassa majoittuvat ranskalaistytön päässeen samojen porttien läpi reilussa puolessa tunnissa, joten tänäkin taitaa olla siis täysin tuutista kiinni. :)

"Ladies and gentlemen, welcome to New York!"
 Majoituin tosiaan pari ekaa yötä Brooklynissa sijaitsevassa, Airbnb:n kautta löytyneestä asunnossa. Asuinalue vaikutti todella mielenkiintoiselta ja muodostui pääosin vanhoista tehdasrakennuksista - ikkunoista sisään kurkittuna asunnot näyttivät just sellaisilta, että niihin tekis ehdottomasti mieli päästä tutustumaan tarkemminkin! Mulle tuli paikasta mieleen aivan Gossip Girliin Danin asuinhoodit... :D Hassumpi ei ollut myöskään mun majapaikkani, joskin siellä tuli loppujen lopuksi vietettyä todella vähän aikaa ja kävinkin paikan päällä lähinnä vain nukkumassa.



 Ekat päivät ovat hujahtaneet nopeasti ja pää on aivan pyörällä siitä hullusta onnesta ja vapaudentunteesta, joiden pyörteissä oon ollut riepoteltavana.

Oon nauttinut siitä, miten voin kulkea kaupungin kaduilla ilman, että kukaan tunnistaa - upota ihmisvilinään, eksyä vieraaseen kaupunkiin ja unohtaa, mitä kello on. Siitä, miten voin mennä ja kulkea juuri oman mieleni mukaan sinne minne milloinkin tahdon, jutella tuntemattomien kanssa sekä istua aurinkoisessa puistossa juomassa dieettikokista ja katselemassa tai chia harrastavia kiinalaisnaisia.

Oon nauttinut myös siitä, miten vahvasti tunnen olevani lomalla ja miten paljon uusia makuelämyksiä mulla on joka puolella ympärilläni. Miten en jaksa kokea pienintäkään omantunnonpistosta totaalisen överin, maapähkinävoi-hillotäytteisen donitsin syömisestä. Miettinyt sitä, miten paras tapa kipeyttää jalkansa on tuntemattoman kaupungin katujen tallaaminen ja miten mahtavaa onkaan olla kykeneväinen kävelemään joka paikkaan. Tottakai mua on välillä myös väsyttänyt, vesipullo on vuotanut laukkuun juuri väärällä hetkellä ja heti ekana aamuna heräsin jyskyttävään päänsärkyyn, mut tän kaltaiset pikkujutut eivät oo missään nimessä onnistuneet pilaamaan kokonaisuutta!

Tää kaupunki on herättänyt mussa yllättävän vahvoja tunteita. Osittain syy on varmasti siinä, miten monet asiat muistuttavat vuoden takaisesta elämästä Hong Kongissa, mut osittain kyse on myös jostain muusta. Kylmiä väreitä selkäpiissä, pakahduttavaa onnea, epäuskoa, kyyneleitä ja ahdistusta siitä, miten julma tää maailma onkaan - kaikkea tätä on kuluneisiin päiviin ehtinyt mahtua. Oon ollut myöskin sanoinkuvaamattoman kiitollinen mun perheelle sekä muille elämääni vaikuttaneille ihmisille siitä, että mut on pienestä pitäen kasvatettu uskomaan itseeni ja uskaltamaan kokeilla omia siipiäni. Ilman tätä tukea mä en takuulla olis lähtenyt koskaan töihin Ahvenanmaalle, vaihtoon Hong Kongiin enkä luultavasti olisi nytkään hypännyt New Yorkin koneeseen yksinään.
Pikkuruinen kirkko on jäänyt hieman ahtaalle!
Ai että tuuliko?
Heti ensi alkuun otin tuntumaa New Yorkiin Staten Island Ferrylla, joka kulkee sopivasti Vapaudenpatsaan ohi. Tuntui kieltämättä melko huikealta miettiä, miten tuhannet ja tuhannet siirtolaiset ovat saapuneet tänne ja miten tää samainen patsas on ollut ensimmäinen merkki uudesta maasta, mantereesta ja elämästä!
It's Manhattan, babes!
Poliisiautoja oli paljon ja kaikkialla!

Upea Trinity Church.
One World Trade Center oli kaikin puolin häikäisevän näköinen!
9/11 Memorial oli kokonaisuudessaan pysäyttävä paikka ja kurkkua alkoi kuristaa, kun paikalle pysähtyi miettimään viidentoista vuoden takaisia tapahtumia. Täsmälleen kaksoistornien kohdalla sijaitsee nykyään kaksi allasta, joissa vesi virtaa jatkuvasti keskellä olevaan, pohjattomaan näköiseen kuiluun. Koskettavia, ajatuksia herättävää, pysäyttävää.
Altaan reunoille on kaiverrettu jokaisen terrori-iskussa kuolleen uhrin nimi. Nimen kohdalle laitetaan ruusu uhrin syntymäpäivänä ja merkkipäiviä riittääkin vuoden jokaiselle päivälle lähes 3000 uhria vaatineen turman seurauksena.
Ekan päivän mielenkiintoisimman makuelämyksen palkinnon voitti ehdottomasti tämä pekonia, vuohenjuustoa, manteleita, taateleita ja vaahterasiirappia sisältänyt puuroannos! :D Oatmeal Barin ruokalistalta olis löytynyt paljon muitakin kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä - ehkä sinne pitää poiketa toistamiseenkin...
Kevät on jo pitkällä ja puistoja koristaa loputtomat rivit täydessä kukassa olevia puita :)
Grand Central Stationin aulassa oli tunnelmaa ja aattelin suunnata fiilistelemään paikkaa vielä toistamiseenkin vähän myöhemmin!

Rockefeller Centerin huipulla olevalle Top of the Rockin näköalatasanteelle suuntaaminen ennen auringonlaskua kannatti, sillä auringonvalossa kylpevän kaupungin muuttuminen pimeydessä tuikkivaksi valomereksi oli upea kokemus! Tässä vaiheessa mun oli myös pakko kaivaa kuulokkeet esiin ja kuunnella muutaman kerran Empire State of mind - no, just because! :D

Mites nää loputtomat murohyllyt? :D
Williamsburgin värikästä katukuvaa.

Pikkuruisia deli/grocery-yhdistelmiä löytyy lähes joka kulmalta!
No se kuuluisa Brooklyn Bridge! :D

Tätä kirjoittaessani kello on kahdeksan keskiviikkoiltana ja mä istun bussissa matkalla kohti Washingtonia. Seuraavat päivät tuun viettämään Hong Kongin vaihdon aikana tutuksi tulleen Erican luona ja takaisin NYCin vilskeeseen palaan lauantaina. Yritän päästä julkaisemaan postauksen mahdollisimman pian, mut tältä erää alkureissun  kuulumiset ovat siis lyhyesti tässä! :)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti