Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finland. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finland. Näytä kaikki tekstit

Olipa kerran kirjoittamisen suhteen kunnostautunut bloginpitäjä, suuret suunnitelmat sekä tarina vuodesta 2016.

1 comment
Eilisestä, ehkä aavistuksen negatiivissävytteisestä päivityksestä sekä tukkoisesta nenästä huolimatta vuosi vaihtui kuitenkin loppujen lopuksi mukavissa merkeissä. Kolmen peiton alla vietetyn päivän jälkeen olo oli illalla onneksi jopa niinkin hyvä, että selvisin sohvanpohjalta kahdelle jalalle, Eturinteille katselemaan Levin panostusta rahojen tykittämiseen taivaalle sekä vieläpä kurkkimaan hetkeksi upeita, taivaalla kirkkaina leimuavia revontulia tunturin päälle tyttöjen kanssa. Koska vuoden vaihtuminen vaatii luonnollisesti juhlajuomaa, nautittiin se tällä kertaa pahvimukeista venäläisen kuoharin merkeissä. Ei siis ollenkaan hassumpaa!


Muutaman päivän sairastaminen yhdistettynä jokavuotiseen, aina yhtä innokkaaseen lupausten ja tavoitteiden asettamiseen ovat saaneet tämänkin rään ja kuumeen turruttaman pääkopan pyörät kirskahtelemaan vaivalloisesti liikkeelle. Tähän mennessä keskittymis- ja jaksamiskyky on ylettynyt Disneyn piirrettyjen tasolle, joten blogin päivittäminen tuntuu jo omalla tavallaan jonkinlaiselta superman skillsejä vaativalta toiminnalta! :D Tässä suuressa aktiivisuuspuuskassani aattelin myös ottaa lähipäivien tavoitteeksi työhakemusten ja ansioluetteloiden päivittämisen ajan tasalle niin suomeksi, in english kuin på svenskakin. Samaan syssyyn voisi toki myös vaikka alkaa hakea kesätöitä, suunnitella keväällä edessä häämöttävää opparikummitusta sekä uudistaa blogin ulkonäköä johonkin vähän mukavampaan... Jos ottaa huomioon sen, miten onnistuneesti maailman parhaan aamupuuron sekä herkkumunakkaan sisältäneet aamupalasuunnitelmat muuttuivat tänä aamuna mustaksi, palaneelta valkosipulilta haisevaksi lätyksi sekä puolet inkivääripussista sisältäneeksi puurovelliksi, ei odotukset oo näidenkään suunnitelmien suhteen kovin korkealla...:D

Kunnon bloggarin velvollisuuksiinhan kuuluu tässä vaiheessa vuotta julistaa kulunut vuosi joko parhaaksi tai paskimmaksi ikinä, väli-ilmaisuja ei siis sallita. Asiaan kuuluu tietty myös vuosikatsaus, sillä tokihan kavereita, tuttuja, kumminkaimoja ja naapurin kissanpentujakin kiinnostaa, mitä juuri minä olen tänä vuonna tehnyt. Koska musta näin vuodenvaihteen kunniaksi tuli jälleen kerran kunnon bloggaaja (kyllähän nää kaksi päivitystä vuorokauden sisällä sen jo todistaa), vuosikatsaus tulee siis tässä, olkaapas hyvät!


Tammikuussa...

...oli perkeleen kylmää. -40 asteesta saa ehdottomasti kaiken irti, kun pääsee kiipeämään lähes 800 askelta käsittävät, lumen täyttämät portaat ylös työpaikalle ennen aamuseitsemää!
...testasin ekaa kertaa surf yogaa saaden lopputulokseksi rentoutuneen mielen sijaan lähinnä mustelmaiset polvet.
...kävin 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa ekaa kertaa baarissa ja sain krapulan yhdestä lonkerosta sekä skumppalasillisesta.

Helmikuussa...

...rikoin polveni jumpassa ja olin hajoittaa pääni totaalisen treenikiellon seurauksena.
...leikin opiskelijaa eli istuin useampana päivänä Coffee Housessa läppärin kanssa ja join aivan liian paljon soijacappuccinoja.
...tanssin aamuyöhön asti baarissa aurinkolasit päässä ja kärsin sen jälkeen maailman kauheimmasta krapulasta.
Ja sitä lunta. Sitä lunta tuli niin hemmetisti.
Maaliskuussa...

...hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Kuin hullu.
...elin lähes ällöterveellistä elämää kunnes...
...tuli pääsiäinen ja söin ehkä elämäni pahimman ähkyn. Suklaa-appelsiinit, you bastards!
Tämän savulohi-ruisleivän takia tuli hiihdettyä reilut 20km! Mitä tahansa hyvän ruoan eteen... :)
Huhtikuussa...

...laskimme rakkaan kämppikseni Elisan kanssa Levin Eturinteen pulkalla alas unohtaen, että välittömästi sen jälkeen suunnitelmissa oli ravintolaillallinen pitkän kaavan kautta.
...juhlin synttäreitä sekä Levi-kauden päättäjäisiä yhtä aikaa. Yksi sana: auts.
...rakastuin New Yorkiin, söin pekoni-vuohenjuusto-taateli-vaahterasiirappipuuroa, tapasin ihania vaihtokavereitani ja katselin kotimatkalla lentokoneen ikkunasta Grönlannin yläpuolisella yötaivaalla leimuavia revontulia.
Niin että miten meni omasta mielestä?
Toukokuussa...

...aloitin kesäkauden Ahvenanmaalla juomalla kimaltelevaa skumppaa suosikkityttöjeni kanssa.
...kävin muutaman päivän reissun Pariisissa, mutta en suloisista savupiipuista, viihdyttävästä Barbie-näyttelystä tai hyvästä ruoasta huolimatta oppinut tykkäämään ranskan kielestä tai napannut kiinni siitä, miksi Pariisi nyt muka on the place to be. Varför Paris, vi har ju Åbo!
...kävin kuuntelemassa ruotsinsaamelaista joikulaulua pienessä, ahvenanmaalaisessa kirkossa.

Barbiekin on siis huomannut miesten todellisen merkityksen elämässä!
Kesäkuussa...

...tein töitä samoissa määrin kuin hiihdin maaliskuussa, eli selkeästi yli terveen rajan.
...saimme Miian kanssa idean ja ostimme alle kaksi viikkoa tästä eteenpäin lentoliput Nepaliin.
...istuskelin harvoina vapaahetkinäni Maarianhaminan kahviloissa espanjankirjojen ja isojen kahvikuppien kanssa.



Heinäkuussa...

...parisuhdestatus: married with work, in an open relationship with spinning and bodycombat.
...irtisanoin itseni elämäni ekaa kertaa koulusta.
...tanssittiin muun muassa Tungevaag & Raabanin, Vengaboysin sekä Fiven tahtiin Rockoffissa.

Jokaisena yhdeksänä Rockoff-päivänä vuorossa oli eri asuteema, tietenkin!
Elokuussa...

...vietin pari elämäni rentouttavinta päivää Kemiön saaristossa tehden absolutely nothing ja nauttien siitä enemmän kuin koskaan.
...kävin muutaman päivän pikareissun Malmössa sekä Kööpenhaminassa katsomassa komeita tarjoilijapoikia, nauramassa skånen murteelle sekä hymyilemässä pastellinvärisille taloille.
...päätin kesän pullolliseen kultahippukuoharia.

"Laulua ja omenia ja vapaus nukkua pitkään aamulla, se vasta jotain. Eikä kukaan kuljeskele hokemassa, että ne ja ne asiat ovat tärkeitä ja että ne täytyy hoitaa eikä niitä voi siirtää... Minä annan niiden hoitaa itse itsensä parhaansa mukaan!" - Juksu
Syyskuussa...

...pysähdyin kotiin kokonaiseksi kolmeksi päiväksi lukemaan Muumi-kirjoja ja juoksemaan täysin vahingossa puolimaratonin.
...etsin näkinkenkiä Jäämeren rannalta ja harhailin tunturissa riemuidioottina nauttien tuulesta ja litimäristä varpaista.
...pääsin lopulta näkemään Etelä-Norjan postikorttimaiset vuonomaisemat 



Lokakuussa...

...kahlasin polviani myöten rapavedessä Kathmandun kaduilla ukkosmyrskyn ja sähkökatkoksen aikaan etsimässä itselleni iltapalamunakasta.
...vietin kymmenen sanoinkuvaamattoman upeaa päivää Himalajan vuoristossa vaellusporukkamme kanssa täysin eristäytyneenä muusta maailmasta, heräsin aamuisin mukisematta neljältä aloittamaan vaeltamisen (toim. huom. Ennen aamukahvia!) ja selvisin 4130m korkeuteen kiipeämisestä vatsataudista ja ainoastaan vihanneskeittoa sisältäneestä ruokavaliosta huolimatta.
...ehdin pohtia elämää uskomattoman monelta eri kantilta.
Hirssistä valmistettu, riisiä ja ghee-voita sisältävä ja lämpimänä tarjoiltu "local wine" maistui juuri niin herkulliselta kuin miltä se näyttääkin.
Marraskuussa...

...aloitin joululaulujen kuuntelun ja piparkakkumausteen yliannostuksen samalla sekunnilla, kun palasin takaisin Suomeen.
...muutin itseni, sukseni ja tonttulakkini takaisin Lappiin ja tunsin tulleeni takaisin kotiin.
...aloitin kuuden viikon mittaisen ihmiskokeen nimeltä Superdieetti ja elin kuukauden vegetaristina.
Kauden alkajaisiksi käytiin toki hakemassa shamaanilta Lapin kaste ja hyvää onnea tuleville kuukausille!
Joulukuussa...

...kävin mielenkiintoisessa tapahtumassa, jossa opetettiin muun muassa imemään energiaa maapallon keskustimantista sekä ottamaan yhteys yksisarvisiin. 
...SuperLeviNight happened.
...tajusin, että on tämä taas ollut melkoinen vuosi. 
Terveiset tunturista!

Be easy and take your time. You are coming home, to yourself.

Leave a Comment
Lomailu on pikkuhiljaa vaihtunut työntekoon ja niin rinkat kuin matkalaukutkin on purettu tavaroiden löydettyä omat paikkansa - eka viikko Ahvenanmaalla alkaa siis näin ollen olla taputeltuna. 

Fiilis saarelle palaamisen suhteen on ollut kummallinen. Jälleennäkemisten sekä tutun, jo täysin omalta kodilta tuntuvaan ympäristöön palaamisen aiheuttama riemu ja onni ovat sekoittuneet yövuorojen aikaansaamaan väsymykseen, pienen, koko ajan taka-alalla jylläävän flunssan mukanaan tuomaan uupumukseen sekä jonkinlaiseen selittämättömään odotuksen tunteeseen. Maarianhamina tuntuu ja näyttää lähestulkoon tismalleen samanlaiselta kuin viime syksynä täältä lähtiessäni ja suurimman osan ajasta musta onkin tuntunut siltä, kuin en olis koskaan täältä muualla käynytkään - tiedättehän, siltä kuin talvi Levillä olisikin tapahtunut jossain aivan toisessa todellisuudessa :D Jollain tapaa tunnelma on kuitenkin erilainen ja tulevan kesän tapahtumien innokkaaseen odotukseen sekoittuu jotain sellaista, mitä en osaa sanoin kuvailla. En oo aivan varma, onko jokin muuttunut täällä talven aikana vai onko muutoksen kokenut osapuoli sittenkin minä ja siihenkään, onko tää tuntemus luonteeltaan positiivinen vai negatiivinen (vai sitten kumpaakaan niistä?), en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa juuta enkä jaata. Eiköhän aika siis näytä sen tässä pikkuhiljaa kesäkauden startatessa kunnolla! ;)
Mulla on käynyt aina mieletön tuuri säiden suhteen muuttaessani Ahvenanmaalle ja tälläkin kertaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kunnollinen welcoming weather siis kaikin puolin! ;)
Löysin laivalta maailman kauneinta kuoharia, jolla sitten kilisteltiinkin vappuaaton iltana tyttöjen kanssa!
Näitä superrakkaita elämäni naisia mulla onkin ollut kova ikävä ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!
Melko suuri syy tälle muutaman päivän kestäneelle itsetutkinnalle sekä pohdiskelulle on takuulla puhtaasti myöskin siinä, että oon tosiaan elänyt ekan viikon täysin väärinpäin keikautettua vuorokausirytmiä yövuorojen vuoksi. Periaatteessahan sitä vois luulla, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, missä vaiheessa päivää sitä yöunensa nukkuu ja milloin on puolestaan hereillä, mutta voi - kyllä sillä on! Yövuorojen tekeminen on toki tuttua hommaa jo parilta aikaisemmalta kesältä, mutta vielä tässäkään vaiheessa se ei tunnu missään nimessä omalta jutulta. Paitsi että päiväaikaan nukkuminen on ainakin mulle vaikeampaa, tuntuu myös ikävältä muiden ollessa hereillä ja musta on viikon ajan tuntunut, etten joko ehdi tai yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään iltapäivällä herättyäni. :D Loppujen lopuksi kyse nyt oli onneksi vain lyhyestä pätkästä ja tulipahan taas kerran vahvistettua itselle se, ettei musta todellakaan olisi pelkkien yövuorojen tekijäksi! Sen oman rytmin löytymisen huomaa selkeästi siitä, miten paljon energisempi oon ollut nyt alkuviikon ajan palattuani takaisin tavalliseen unirytmiin ja saadessani herätä aamulla - voi kyllä, aikaisetkin aamuherätykset ovat tuntuneet melkoiselta luksukselta :D

Siitäkin huolimatta, että tiedän kuulostaneeni välillä enkä jonkinasteiselta marttyyrilta, on töiden, vuotavan nenän ja nukkumisen kanssa kamppailun ohelle kuitenkin mahtunut paljon kaikkea muutakin Alkuviikosta mun muuttokuormaa ystävällisesti tänne tuomaan tulleet äiti, sisko sekä veli ilahduttivat mun elämää olemassaolollaan ja ekojen varsinaisten päivien ohjelmassa olikin pienimuotoista roadtrippailua, paljon hyvää ruokaa ja saaristolaismaisemien ihastelua. Vanhojen, rakkaiden ihmisten jälleennäkemisen lisäksi oon tutustunut jo moneen uuteen ihmiseen ja useaan vasta töissä aloittaneeseen tuoreeseen tapaukseen en oo vielä ehtinyt törmätäkään. :) Tän lisäksi aurinko on helottanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ajan, iho on ehtinyt saada jo mukavasti pohjarusketusta ja säkenöivän sinisen taivaan ohella oon saanut ihailla myös uskomattoman kauniita auringonnousuja sekä taivaanrannan leimuavaksi värjääviä auringonlaskuja. Ei tää elämä nyt siis oo niinkään hullumpaa!

Vappupäivänä Getassa sijaitsevalla Bolstaholmin tilalla järjestettiin jokakeväinen 'koslopp', jolloin lehmät ja vasikat päästettiin siis ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen. Ulkoilmaa ja auringonvaloa ihmettelevien eläinten sekä sinne tänne kirmailevien pikkuvasikoiden katselu oli toki hauskaa hommaa, mutta kyllä mä silti yllätyin siitä, miten paljon porukkaa tapahtuma oli onnistunut keräämään - paikalla oli varmaan puoli Ahvenanmaata! :D 
Getavuorella tuli käytyä kurkkimassa maisemia Ahvenanmaan korkeimmalta paikalta - mikä nyt ei sinänsä ole vielä mitenkään hirveän korkea, mutta hei, kaikki on suhteellista! ;)
Kukkaloisto täällä ainakin on parhaimmillaan! :)

Hiljainen helatorstain aamuhetki - vain minä, aamukonserttia pitävät linnut sekä taivaanrannasta hiljalleen ylös kipuava aurinko. Istuin pitkään laiturilla katselemassa auringon varovaista nousemista ja haistelemassa raikasta ilmaa, jossa oli jo selkeä aavistus lähestyvästä kesästä.

Oon kovasti uhonnut, että reissun päällä ravintoloissa herkuteltuani alan taas kokkailemaan itse omat pöperöni. Näin on suurimman osan ajasta tapahtunutkin, mutta tokihan sitä on täytynyt käydä testailemassa paria uutta tai muuten mulle entuudestaan tuntematonta paikkaa... ;)
Muutaman tunnin auringossa torkkumisen tulos!
Ai niin - saattaa toki myös olla, että unirytmin kääntämisen sekä jetlagin kanssa kamppailemisen takia valvottujen öiden aikana sähköpostiin päätyi loppujen lopuksi kilahtamaan uudet lentoliput... ;) Tällä kertaa lähtö häämöttääkin jo aivan kulman takana, sillä jo tulevana sunnuntaina hyppään koneeseen ja suuntaan Pariisiin moikkailemaan mun kaveriani muutaman päivän ajaksi.

Kuva: Pinterest

Muuttomatkalla Ahvenanmeren omaan pikku muumilaaksoon

Leave a Comment
New York on nyt taaksepäin jäänyttä elämää ja tän tytön jalat ovat asettuneet jälleen Suomen kamaralle. Tai no, miten sen nyt ottaa - tällä hetkellä istuskelen nimittäin Viking Linen kyydissä matkalla kohti Ahvenanmaata ja kolmatta kesää Maarianhaminassa. 

Matkan jälkeiset tunnelmat ovat hieman haikeat ja kuten aina mukavan loman jälkeen, meinaavat ajatukset harhailla väkisin takaisin suurkaupungin vilinässä vietettyihin päiviin ja lukuisiin reissun päällä koettuihin hienoihin hetkiin. Lentokoneessa istutun yön aikana tuijottelin pitkään ikkunasta Grönlannin yllä loimuavia revontulia, laskin taivaalla vilkkuvia tähdenlentoja ja mietin elämää. Pohdiskelin jälleen kerran sitä, missä mun paikkani tässä maailmassa oikeasti mahtaa olla; miten Suomeen paluu tuntui ajoittain jopa fyysisesti pahalta, miten paljon eläväisempi ja huolettomampi oon ulkomailla ja miten paljon nähtävää tällä maapalleroisella oikein onkaan. Heti perään muistin kuitenkin ne hetket kuluneen talven aikana, kun oon Lapin talvista luontoa katsellessani rakastanut Suomea täydestä sydämestäni ja miettinyt, millainen etuoikeus on saada elää keskellä puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Sen mä ainakin tiedän, että kansainvälisyys on mulle se juttu, mikä pitää hengissä ja tuo tavalliseenkin arkeen kipinää ja energiaa. Aamunkajon alkaessa nousta taivaanrannassa mulla ei ollut edelleenkään varsinaisia vastauksia, mutta ainakin öinen tähtitaivas oli upean näköinen!

Vaikka mä tuppaankin hautautumaan muistojen pariin hieman liian usein, olis nyt korkea aika keskittyä nykyhetkeen sekä tuleviin tapahtumiin. Laiva karahtaa Maarianhaminan satamaan iltapäivällä ja illan alkuperäisissä suunnitelmissa olis kovasti sännätä juhlistamaan "kotiinpaluuta" sekä vappua yöelämän huiskeeseen. (Tai no, en mä nyt niin siitä huiskeesta tiedä, mutta... :D) Tällä hetkellä mun unirytmi on kuitenkin totaalisen sekaisin jetlagin sekä Turussa nukutun perjantai-illan (ja sitä seuraavan valvotun yön) jäljiltä, joten saa nähdä, onko musta illan tullen tekemään mitään muuta kuin kaatumaan suoraan sänkyyn. :D Täytyy kuitenkin yrittää!

Tuleva kesä tulee tosiaan olemaan kolmas Ahvenanmaalla vietetty kesä ja odotukset sen suhteen ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset. Ennen kaikkea musta on toki ihanaa palata jo eräänlaiseksi kotikaupungiksi muodostuneeseen Maarianhaminaan, mulle todella tärkeiden ihmisten luo sekä tuttujen, idyllisten katujen varsille. Kaksi edellistä saarella vietettyä kesää ovat olleet huikeita ja oon nauttinut Ahvenanmeren omassa pikku muumilaaksossa vietetyistä kuukausista täysin rinnoin. Tietyllä tapaa tää kuitenkin luo myös jonkinlaisia paineita tulevia kuukausia ajatellen - voiko kolmaskin kesä olla oikeasti yhtä hieno kuin edeltäjänsäkin vai joko pikkukaupunki alkaa tuntumaan nähdyltä? Työn puolesta vaihtelua on onneksi ainakin tiedossa, sillä tuun kesän aikana työskentelemään kolmessa vuorossa kaikissa ketjun kolmessa hotellissa. Tässä ollaan siis nyt melko kaukana arkipäivien kahdeksasta neljään-työrytmistä ja se vain passaa! 

Ensimmäisenä Maarianhaminaan kotiuduttuani ja tavaroiden löydettyä omat paikkansa mä aion kuitenkin kävellä tutulle salille aktivoimaan salijäsenyyden uudestaan sekä käydä pitkällä lenkillä mun vakilenkkireitillä. Haistella suolaisen meren tuoksua, kuunnella aaltojen loisketta ja katsella satamaan saapuvia laivoja. Olla hetken ihan hiljaa ja elää hetkessä.

Sitten oon valmis ottamaan vastaan kaiken sen, mitä tuleva kesä ikinä päättääkään nenän eteen tuoda.


Wherever you go becomes a part of you somehow.

1 comment
Tänä aamuna heräsin ikkunasta kantautuvaan joutsenten ääneen sekä kurkkukipuun. Villasukat olivat karanneet jalasta, toinen tyyny päättänyt viettää yönsä sängyn sijasta lattialla ja levottomissa unissa seikkailleet lukuisat sattumanvaraiset ihmiset pyörivät vielä heräämisen hetkellä mielessä yhtenä sekamelskana.

Mun ihkaensimmäinen Levi-kauteni päättyi eilen. Takana oli erittäin hyvin ja erittäin alkoholipitoisesti juhlittu viimeinen lauantai, pitkälle iltapäivään kestänyt dagen efter ja koko illan yön puolelle jatkunut tavaroiden pakkaaminen sekä asunnon siivoaminen. Maanantaina söimme tyttöjen kanssa vielä viimeisen kerran aamupalaa yhdessä, palautimme asunnon avaimet ja työpaikan kulkukortit sekä kävimme ylhäällä tunturissa kastamassa käyttöön Tiinan uutuudenkarhean kuksan. Lähdön hetkellä halaukset olivat tiukat, mutta samalla olo oli hieman epätodentuntuinen - eihän tää nyt vielä tähän hei loppunut? 


Pohjoiseen syksyllä lähtiessäni mulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä odottaa. Jännitin uutta työpaikkaakin enemmän sitä, miten tulisin anti-talviurheilijana viihtymään Suomen suurimmassa hiihtokeskuksessa sekä ennen kaikkea sitä, millaisten ihmisten kanssa tulisin työskentelemään ja jakamaan asuntoni. Mielessä pyörivät kuvat niistä stereotyyppisistä, Leville lähinnä bilettämään tulleista kausityöntekijöistä, jotka juhlisivat joka toinen yö aamuun asti ja joiden kanssa mulla ei olis mitään yhteistä.
Toisin kävi. Sain kämppiksikseni kaksi uskomattoman upeaa naista, joiden kanssa oon kuukausien aikana jakanut asunnon lisäksi niin treenifiilikseni, krapulani, soijojogurttini, vitamiinipillerini kuin herkkuhimonikin. Ihmistä, joiden kanssa oon tasaisin väliajoin haukkunut miehet maan rakoon, käynyt keskusteluja aina ihmissuhteista proteiinijauheisiin ja luultavasti myös syönyt enemmän kuin minkään valtakunnan laki sallisi. Ihmistä, joista tuli todella erottamaton osa mun Levi-kokemustani.




Talven aikana oon seissyt keskellä yötä pimeällä tiellä katselemassa taivaalla leimuavia revontulia ja kuuntelemassa rikkumatonta hiljaisuutta.
Syönyt kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja porkkanoita sekä elänyt puolet talvesta työpaikan herkullisilla lohiruisleivillä. Surautellut vihersmoothieita, tehnyt henkilökohtaisia ennätyksiäni pohjaan poltetun ruoan määrässä ja testannut Levin lukuisten ravintoloiden ruokatarjontaa parhaani mukaan. Käynyt ahkerasti salilla, polkenut spinning-pyörää hullun lailla ja kokeillut surf yogaa.


Vastaillut turistien hassuihin ja typeriinkin kysymyksiin, tehnyt pitkiä työputkia ja kellon ympäri kestäneitä päiviä ja kohdannut lukuisia haastavia tilanteita sekä epävarmuuden hetkiä. Selvinnyt niistä aina loppujen lopuksi ja kokenut oppineeni paljon uusia puolia niin työstä kuin itsestänikin.

Tanssinut Ihkussa aurinkolasit päässä aamuun asti, laulanut Jari Sillanpäätä karaokessa ja kärsinyt iltaan asti kestäneistä krapuloista. Nauranut katketakseni luokattoman huonoille jutuille, pyllähdellyt hiihtoladuilla ja juonut kohmeisin sormin nokipannukahveja latukahviloiden tulisijojen äärellä.




Pohtinyt elämääni, miettinyt onnellisuutta ja hyvinvointia sekä stressannut tulevaisuutta.

Kiivennyt lähes 800 askelta portaita töihin neljänkymmenen asteen pakkasessa, ollut lähestulkoon varaamassa äkkilähtöä jonnekin kauas pois, ikävöinyt Hong Kongia ja miettinyt, miksi ihmeessä oon tullut talveksi kylmään ja pimeään Lappiin.

Muistanut syyn taas niillä hetkillä, kun aurinko on noussut kaamosajan jälkeen ensimmäisiä kertoja ja aamuinen taivas on avautunut silmien edessä pastellinsävyisenä työmatkalla hiihtohississä. Kun oon hengittänyt keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa, katsellut keijupölyn lailla kimaltavaa lumihankea ja ihmetellyt valon määrän nopeaa lisääntymistä.






Ennen kaikkea oon tutustunut suureen läjään upeita ihmisiä, joiden kanssa oon saanut jakaa hienon talvikauden ja jotka ovat ehdottomasti tehneet kuluneista kuukausista kokemisen arvoiset.

Eilen olo oli tyhjä ja haikea enkä oikein osannut keskittyä mihinkään - päädyin palloilemaan ympäri lapsuudenkotiani, purkamaan hieman tavaroitani ja mietiskelemään aika ajoin lähestyvää reissua. Tänään mun on kuitenkin tartuttava toimeen ihan toden teolla, sillä tekemistä viikoksi on todellakin päässyt kertymään. Kaikkien keskeneräisten kouluhommien lisäksi tiedossa olis tulevan New Yorkin reissun suunnittelua ja matkajärjestelyjen läpikäymistä, ystävien treffaamista, hammaslääkärikäyntejä sekä vaatimattomasti koko tulevan kesän tavaroiden pakkaamista - ei tässä nyt siis varsinaisesti pääse tylsyys iskemään... :D Myös pikkuveljen on onnistunut saada vapaata armeijasta loppuviikoksi, joten pääsen kaikeksi onneksi viettämään aikaa myös Heikin kanssa ennen seuraaviin seikkailuihin suuntaamista.

Levillä eläminen on ollut kuin jonkinlaisessa kuplassa asustamista ja maailman sekä muun Suomen tapahtumat ovat tuntuneet jokseenkin kaukaisilta. Elämänrytmi tunturissa on ollut täysin omanlaistaan ja sitä on vaikea kuvailla ihmisille, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Yksi kausi elämästä on kuitenkin nyt takanapäin ja pienestä alkutahmeudesta huolimatta nyt on aika palata taas takaisin "oikean elämän" pariin sekä suunnata katse kohti tulevaa.



10 reissukuvaa-haaste eli kaikkea Jäämereltä Pattayalle!

Leave a Comment
Journey Diary-blogista bongaamani matkakuvahaaste on kummitellut tietokoneen suosikeissa jo pidemmän aikaa. Nyt, kun omakin blogi on saatu taas heräteltyä henkiin ja motivaatio sen suhteen on ponkaissut hiljaiselon jälkeen pilviin, sattui tämäkin haaste osumaan taas silmään ja innostuinkin selailemaan pitkästä aikaa vanhoja valokuvia. Huh, millaisia muistoryöppyjä kuvien etsiskely oikein aiheuttikaan - matkakuumeesta nyt sitten puhumattakaan... :D Tässä siis kymmenen tarkoin valittua ja pitkään harkittua matkakuvaani, olkaapas hyvät!

1. Kuva lentokoneen siivestä / A photo of the wing of the airplane

Hong Kong - Singapore, 2015. 

2. Paras vahingossa onnistunut otos / The best picture taken by accident

Uppsala, Ruotsi, 2015.
Olin aikeissa ottaa kuvaa jostain täysin muusta, mutta sormi osui kameran liipaisimelle turhan aikaisin - ja kappas kummaa, mitä lopputuloksena olikaan!

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle / A photo which makes you feel happy

Royal Caribbean, Mariner of the Seas, 2015.
Tää kuva symboloi mulle koko uskomatonta reissua Singaporeen, Thaimaahan ja Vietnamiin puhumattakaan huikeasta risteilystä ja sanoinkuvaamattomasta sekoituksesta luksusmatkailua sekä halpoja hostelleja. Oon ikuisesti kiitollinen siitä, että kuvan mieletön amerikkalaispoppoo sai mut houkuteltua mukaan matkalle, jonne en olis koskaan päätynyt omin nokkineni :) 

4. Luontokuva / A photo of nature

Inari, Suomi, 2013.
Kuva on napattu toukokuisena yönä aamukolmen hujakoilla matkalla Norjaan, kun pysähdyimme äidin kanssa tien varteen juomaan kupilliset termoskahvia sekä haukkaamaan palat ruisleipää. Hiljaisuus ja luonnon kauneus oli suorastaan käsin kosketeltavissa!

5. Kuva yläilmoista / A photo from higher spheres

Egypti, 2015.

6. Postikorttimaisema / A postcard picture

Ekkerøy, Norja, 2012.
Tätä kuvaa katsoessa ei ensimmäisenä uskoisi, että kyseessä on Jäämeren ranta ja että kuva on napattu Pohjois-Norjassa!

7. Kuva matkaseurasta / A photo of your travel company

Wuhan, Kiina, 2015.
Kohmettuneista varpaista huolimatta 20 sentin green tea-pehmistä oli luonnollisestikin saatava... ;) Tällä ihanaakin ihanammalla porukalla vietimme unohtumattoman viikon Kiinassa huhtikuussa ja ikävä on hurja!

8. Fiilistelykuva palmun alla / A photo under the palm tree

Pattaya, Thaimaa, 2015.
Mua naurattaa edelleenkin se, miten on vaan yksinkertaisesti mahdollista päätyä Pattayalle puhtaasti vahingossa... :D

9. Hyvää huomenta-kuva / "Good morning!"

Praha, Tsekki, 2014.
Pitsisen verhon läpi couchsurfing-hostini asuntoon siivilöityvä auringonvalo sekä sen takana uuteen päivään pikkuhiljaa heräilevä kaupunki - that's just pure perfectness. 

10. Lempikaupunkini / My favourite city


Hong Kong, 2015.
Tätä nyt ei varmaan tarvitse erikseen edes perustella..?