Onnea on pyllymäen laskeminen, pinkit revontulet sekä päiväunet.

Onnellisuus (filosofia)
= yksilölle positiivinen ja tavoiteltava elämäntila, jonka toivotaan olevan pitkäkestoinen.
(Lähde. )

Onnellisuutta on monenlaista.
On onnen tunnetta siitä, että aamulla saa herätyskellon soidessa kääntää kylkeä ja jatkaa unia kaikessa rauhassa. Onnellisuutta siitä, että kylmänä pakkaspäivänä jalkaan vedettäväksi löytyy villasukat, joiden kärjessä ei olekaan reikää; siitä, että pöydässä on ruokaa, sähkölasku on saatu maksettua, tärkeän hetken koittaessa on joku, jolle soittaa sekä siitä, että elämässä on kaikki hyvin ja päivät kulkevat tuttuja, turvallisia uomiaan. Tiedosta, että Salatut elämät tulevat yhä edelleen telkkarista puoli kahdeksalta illalla ja että kaupan kassa on hyvä kaveri yläasteajoilta.
Toisaalta taas onnellisuus voi syntyä myös täysin päinvastaisesta tunteesta eli hillittömistä, toisinaan täysin päättömistä ex-tempore-ideoista ja muutamassa minuutissa kukkaan puhjenneista reissuideoista. Elämän epävarmuudesta ja tietynlaisesta epävakaudesta; siitä, ettei osaa sanoa, mistä itsensä puolen vuoden päästä oikein löytääkään.

Mä olen ollut tällä viikolla onnellinen monestakin asiasta.

On ollut ihanaa päästä takaisin töihin ja ihmisten ilmoille puolen viikon sairastelun jälkeen. Koko Levin pikkuinen kylä tulvii venäläisiä citymaastureita ja Говорите ли Вы По-русскиa ja kaupassa jonot jatkuvat ikuisuuksien mittaisina lähes takaseinään asti. Joulukuisten brittiryhmien sekä itänaapuriemme väliset erot tuovat mielenkiintoisia kontrastieroja elämää värittämään, mutta ensi viikolla tunturissa puhaltavatkin jälleen uudet tuulet verrattain lyhyen venäläiskauden päättyessä. Pelkistetysti "talvisesongiksi" nimetty aika kätkee siis sisäänsä lukuisia lyhyempiä mutta toisistaan selkeästi erottuvia kausia, joiden ansiosta elämä ei käy missään nimessä tylsäksi! ;)

Maanantaisen Lofootti-palaverin antia.

On myöskin huikeaa tajuta kerta toisensa jälkeen, miten mahtavien ihmisten keskellä mä täällä saankaan talveani viettää. Huhtikuulle suunnitteilla olisi viikon reissu Lofooteille porukalla, joka ei takuulla jätä ketään kylmäksi ja jonka kanssa arkipäiväisistäkin pikkujutuista voi muodostua elämänmittaisia seikkailuja! Työkavereista ja kämppiksistä on muodostunut lyhyessä ajassa jo eräänlainen perhe, jonka kanssa voi jakaa niin hassuimmat sattumat, murheet kuin huonoimmat vitsitkin.

Tiistaina hyppäsimme Tiina-kämppikseni kanssa työpäivän jälkeen autoon ja hurautimme lyhyelle mutta sitäkin huikeammalle roadtripille Tromssaan. Ennen matkaan lähtöä mielikuvissa siintäneet ajatukset maailman hienoimmista revontulista sekä vuonoissa onnellisesti hyppivistä valaista kävivätkin loppupeleissä lähestulkoon toteen, sillä reissun aikana tuli nähtyä mun tähänastisen elämän ehdottomasti upeimmat, leimuavimmat ja värikkäimmät revontulet sekä myös bongattua se valas aivan sattumalta vuonon laidalta uiskentelemasta. Pohjolan Pariisiksikin tituleerattu Tromssa oli upea uusi tuttavuus eikä elämä tunnu lainkaan hassummalta siinä vaiheessa, kun laskee pyllymäkeä vuorenrinnettä pitkin alas naurun kipeyttäessä vatsalihakset tai seisoo illalla keskellä pimeyttä katselemassa lumen kuorruttamien vuorenhuippujen yllä tuikkivia miljoonia tähtiä. Short but sweet - perillä kohteessa ehdimme viipyä ainoastaan yhden kokonaisen päivän, mutta reissu oli kaikesta huolimatta ehdottomasti toteuttamisen arvoinen! :)

Ishavskatedralen oli kyllä huikea rakennus!

Huristelimme Fjellheisen-cable carilla Storsteinenin päälle kurkkimaan alapuolella levittäytyvää kaupunkia sekä niiden takana komeasti kohoavia vuoria.

Hymy pyllyssä! :)

Norjalainen käsitys "lyhimmästä ja helpoimmasta reitistä" alas vuorelta... 

Siellä se meidän pieni valasystävämme uiskentelee! (Kuva: Tiina Ojala)

Piipahdimme keskiviikkoiltana Polarmuseetissa tutustumassa hieman hylkeenpyynnin ja jääkarhunmetsästyksen historiaan sekä lueskelemassa tarinoita Amundsenin sekä Nansenin seikkailuista. Ehdottomasti 60NOK pääsylipun arvoinen paikka eivätkä iltanäkymät museon ulkopuolelta vastarannallekaan olleet ollenkaan hassummat! :)

Herkkuillallista kävelykadun varrelta löytyvässä Egon-ravintolassa!

Keskiviikkoiltaiset revontulet olivat kertakaikkisen HUIKEAT eivätkä kuvat anna missään nimessä oikeutta sille upean räiskyvälle, pään yläpuolella pyörteilevälle valonäytökselle jota tuijottelimme pitkän tovin niskat kenossa. Eivät ne turhaan mainosta Tromssaa revontulten luvatuksi maaksi!

Torstaiaamun näkymiä erään vuonon pohjukasta. Vieläkö joku kehtaa väittää, että kaamosaikana maailma on täynnä pimeyttä sekä mustan ja harmaan eri sävyjä..? ;)

Paluumatkalla bongasimme myös tämän vaikuttavan öljynporauslautan, jota piti toki käydä tutkailemassa myös hieman lähemmin.

Kotimatkan maisemia Norjan puolelta...

...sekä koti-Suomesta Kilpisjärveltä! Heti sisämaahan päästyämme pakkasmittari pongahti näyttämään rapeaa, lähes 40 asteen pakkasta eli Lapin talvi näytti todella kyntensä!

Tuleva kevät tulee olemaan monessa suhteessa haastava; olisi opinnäytetyötä, työhakemusten kirjoittelua ja elämän uusien suuntien miettimistä sekä jatkuvasti mielessä itäviä reissusuunnitelmia. Välillä kaiken epävarmuus ja jatkuva liikkeessä oleminen ahdistaa ja ärsyttää, mutta päällimmäisin tunne on ehdottomasti vapaus - niin, ja se onnellisuus. Onnellisuus siitä, että elämä kulkee koko ajan eteenpäin ja tuo mukanaan jatkuvasti uusia haasteita ja seikkailuja.

Kaiken kukkuraksi nukuin eilen ihanat päikkärit nähden unta upeista ilotulituksista sekä revontulista ja varasin herättyäni puolen tunnin varoitusajalla lentoliput Färsaarille kaverini kanssa.

Kaiken tämän jälkeen ei haittaa enää edes se, että villasukan kärjestä löytyy sitten kuitenkin se reikä. 

Fairytale-like, picturesque fjords and mountains aka two days in Flåm and Voss!

Näin on Jäämeren pohjoisenkarheat maisemat vaihdettu maan eteläisempien osien näkymiin - ei ehkä niinkään sulavasti, mutta joka tapauksessa! :D Vadsøsta lähtö onnistui vielä suunnitelmien mukaisesti, mutta Tromsøn osalta jouduimme yllättäen palaamaan takaisin heti nousun jälkeen laskutelineongelmien vuoksi.  Loppujen lopuksi päädyimmekin sitten lentämään Bergeniin Oslon kautta toisen lentoyhtiön koneella ja alkuperäinen puoli viiden saapumisaikakin muuttui näin ollen puoleksiyöksi. Noh, sattuuhan näitä - onneksi tämä pikku äksidentti sattui Tromsøssa, jonka lentokenttä osoittautui yllättävän isoksi ja monipuoliseksi. Eihän sitä kai turhaan kutsuta Pohjolan Pariisiksi... ;)

Vadsøn lentokenttä ei juuri koollansa loista, mutta symppispisteitä kertyykin kyllä sitten jo senkin edestä!

Tromsøon laskeutuessa ei ainakaan maisemien suhteen ollut liiemmin valittamista!

Bergenin osalta mulla ei ole vielä juurikaan mitään kerrottavaa, sillä keskiviikko kului suurimmilta osin sairaalassa äidin lääkäri-, kirurgi-, fysioterapeutti- sun muiden käyntien merkeissä. Tutkimusten perusteella kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa ja ennusteet maanantaiaamun leikkaukselle näyttäisivätkin olevan vallan mainiot :) 
Iltapäivällä sairaalasta ulos päästyämme otimme suunnan muutamaksi tunniksi kohti postikorteista tuttua Bryggeniä, mutta lyhyet yöunet ja pitkä päivä sairaalassa tekivät tehtävänsä ja kaupungilla kiertely oli munkin osalta melko väsähtänyttä. Ensivaikutelma oli kuitenkin erittäin hyvä ja äidin sanoja mukaillakseni Bergen vaikuttaakin yhdenlaiselta Norjan versiolta Turusta, hieman suurempana ja tietyllä tapaa aristokraattisempi ainoastaan. ;) Aristokraattisuuspisteet tosin varisivat hieman siinä vaiheessa, kun kuulin kaupungin nimen tarkoitttavan kveenin kielellä perunaa... 
Bergen-tarinoita on siis tiedossa hieman myöhemmin, nyt keskitytään sen sijaan parin päivän reissuun sisämaan huikeissa vuoristo- ja vuonomaisemissa!

Oon hyvin tietoinen siitä, että vasta vähän aikaa sitten oon mennyt julkisesti julistamaan, etten ole matkailijana valmiiden pakettimatkojen tai aktiviteettipakettien kuluttaja. Tällaisen tunnustuksen jälkeen postauksen kirjoittaminen Norjan suosituimmasta turistiretkestä tuntuu tietyllä tapaa pöhköltä, mutta poikkeushan vahvistaa säännön, eikös..? :D Maan melko makoisan hintatason ansiosta ja tulevaa Nepalin reissua silmällä pitäen on tämän matkan budjetti suhteellisen pieni eikä mulla oo liiemmin tarkoitusta tyhjentää tiliäni täällä olon aikana aktiviteetteihin tai shoppailuun, mutta tän asian suhteen tein kuitenkin poikkeuksen - osittain toki oma lehmä ojassa, mutta suurilta osin myös äidin kanssa vietetyn yhteisen reissun kunniaksi. Parin leikkausta edeltävän vapaapäivän kunniaksi olin siis varannut meille mamman kanssa Norway in a nutshell-nimeä kantavan retken, johon sisältyi niin mahtavia maisemia sisällään pitäviä junamatkoja, henkeäsalpaavan upea vuonoristeily sekä bussimatkan Pohjois-Euroopan jyrkintä serpentiinitietä pitkin - toisin sanoen siis paljon kaikenlaista, joka ei kuitenkaan äidin jalkaongelmat huomioon ottaen vaadi juurikaan kävelemistä. Reissu olis ollut mahdollista toteuttaa ihan päiväreissunakin, mutta me päätimme jäädä matkan varrelle yöksi pieneen Vossin kylään kaupunkiin paluun sijaan. :) 

Matka alkoi keskiviikkoaamuna junamatkalla Bergenistä Myrdaliin, joka on pieni, vuoristossa sijaitseva rautatieasema. Jo tämä parin tunnin matka Bergenistä Osloon kulkevan junareitin varrella oli melkoinen elämys, sillä heti liikkeelle lähdettyä maisemat muuttuivat upean vuoristoisiksi. Melko suuri osa matkasta taittui toki myös tunneleissa, vuorten keskellä kun ollaan, mutta aina junan puksuttaessa ulkoilmoissa olivat näkymät yksinkertaisesti upeat. :) Äidin puheiden mukaan tämä Osloon asti jatkuva rata muuttuu maisemiltaan hieman tuonnempana vielä tätäkin hienommaksi, mutta se jäi nyt valitettavasti tällä kertaa multa kokematta!

Edes likaiset junanikkunat eivät onnistuneet pilaamaan maisemaa!

Myrdalista matka jatkui välittömästi seuraavalla junalla Flåmiin kuuluisaa Flåmsbanaa pitkin. 20 tunnelia, neljä vesitunnelia ja yhden sillan sisältävää parinkymmenen kilometrin mittaista rataa pidetään insinööritaidon mestarinäytteenä, sillä se laskeutuu matkan aikana 800m korkeudella sijaitsevasta Myrdalista merenpinnan tasolle. Melko iso osa matkasta taittuu siis erimittaisten tunnelien sisällä ja yhdessä tunnelissa juna tekee jopa 180 asteen käännöksen!

Flåmsbana on listattu yhdeksi maailman kauneimmista junareiteistä (esimerkiksi Lonely Planet nimesi sen maailman parhaaksi junamatkaksi vuonna 2014) ja tunnelin seinien ohella näkyvät näkymät olivat kieltämättä mahtavat. Ero ensimmäiseen, paikallisliikenteessä kulkevaan junaan oli kuitenkin huomattavissa selkeästi ja turistileima lätkähti junan kylkeen saman tien sen lähdettyä liikkeelle. Junassa kuulutettiin matkan varrella eteen sattuvista kohokohdista aina parhaista maisemista lähtien, mikä tietenkin aiheutti säännöllisin väliajoin joukkoryntäyksen milloin millekin puolen junan ikkunoita :D Maisemissa ei kuitenkaan ollut todellakaan valittamista ja niiden osalta reissu onkin aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen! Erillisenä ostetut meno-paluuliput vajaan tunnin mittaiselle matkalle taitavat pyöriä siinä vajaan 50€ tienoilla, mutta mä suosittelisin lämpimästi ottamaan samalla jonkin suhteessa huomattavasti edullisemmaksi tulevista paketeista, valinnanvaraa löytyy runsaasti! :)

Matkalla juna pysähtyi muutaman minuutin ajan myös Kjosfossenin vesiputouksella (94m), josta saatua energiaa käytetään muun muassa Flåmin rautatien sähköistykseen.  

Kuvassa näkyvä, 21 mutkaa sisältävä vuorenrinnettä ylös kipuava tie on yksi maan suosituimmista kävely- ja pyöräilyreiteistä.

Flåmissa meillä oli tiedossa parin tunnin mittainen stoppi, jonka aikana ehti kurkata nopeasti turistikrääsäkojujen tarjonnan, nautiskella auringon lämmöstä kahvilan terassilla herkullisen lohivoileivän kanssa sekä kyllästyä kiinalaisien turistien ja brittiläisten risteilijäeläkeläisten määrään. Kylästä itsestään asukkaita löytyy vajaat 400, mutta vuonon rannalla sijaitsevan turistikeskittymän ja sieltä löytyvän hotelli- ja aktiviteettitarjonnan ansiosta ensimmäinen mieleen putkahtanut sana oli kieltämättä turistirysä. Tähänkin aikaan vuodesta porukkaa riitti mun makuuni aivan riittävästi enkä halua edes kuvitella, millaista meininki mahtaa olla esimerkiksi elokuussa... :D Ympäristö toki oli upea, sitä ei käy kiistäminen, mutta vieri vieressä tönöttävät matkamuistomyymälät ja fish&chipsejä tyrkyttävät ravintoloiden ruokalistat onnistuivat valitettavasti syömään hieman paikan luontaista viehättävyyttä. Aivan aseman vieressä sijaitsi kuitenkin melko mielenkiintoiseksi osoittautunut Flåmsbana-museo, jossa pääsi perehtymään hieman radan historiaan ja eri vaiheisiin.

Museo sijaitsi näppärästi aivan radan vieressä.

Asiaankuuluvasti kylästä löytyi muun muassa junanvaunuksi sisustettu kahvila... ;)

Suuret risteilijäaluksetkin pysähtyvät Flåmissa, mikä tuo oman lisäsäväyksen ja -leiman alueen turistikantaan. 

Pienen tauon jälkeen vuorossa oli puolentoista tunnin vuonoristeily Flåmista Gudvangeniin. Tää oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu, oli nimittäin sen verran huikaisevia maisemia että huhhuh! Kuvat eivät anna missään nimessä kunniaa kaikelle sille luonnonkauneudelle, mitä matkan aikana pääsi ihastelemaan ja suurimman osan ajasta tuntui lähinnä epätodelliselta ajatella olevansa keskellä sellaisia postikorttimaisemia, joita on tähän mennessä selaillut ainoastaan Instagramin feediltä tai matkailuartikkeleiden ohesta. Luonnon kauneudelle ei todella löydy vertaistaan, se on fakta!
Meillä sattui vielä siinä mielessä hyvä tuuri, että pääsimme risteilemään heinäkuussa käyttöön otetulla, vuoden 2016 laivaksi valitulla sähkökäyttöisellä paatilla. Eipähän ainakaan tarvinnut pelätä paatin vuotamista tai muuta vastaavaa!

Kelpaa!

Kyllä, nää maisemat on todella oikeasti olemassa!

Huikaisevan korkeiden kallioiden koko sekä auringon ja varjon esiin nostamat harmaan ja vihreän lukuisat eri sävyt olivat kertakaikkisen mykistäviä!

Millaistahan tuollaisessa pikkuruisessa, vuonon rannalla ja vuorten keskellä sijaitsevassa kylässä olisi elää - ja miten sinne edes pääsee?!

Tässä yksi lukuisista, vuorilta alas valuvista piiiitkistä vesiputouksista!

Risteilyn jälkeen matkasimme vielä bussilla huikaisevan jyrkkää Stalheimskleivaa pitkin, joka sattuu olemaan vaatimattomasti Pohjois-Euroopan jyrkin tie - ja siltä se myöskin tuntui! Onneksi tuolla ei tarvinnut olla liikkeessä omalla autolla... 
Bussimatkan päämääränä oli Vossin kylä, josta matka olisi tosiaan jatkunut vielä junalla takaisin Bergeniin. Meidän päätöksemme pitää parin päivän stoppi Vossissa osoittautui kuitenkin nappiratkaisuksi - järven rannalla sijaitsevasta, majapaikaksi valikoituneesta Voss Vandrarhemistä ei ole kertakaikkiaan muuta kuin hyvää sanottavaa, kylä itsessään osoittautui melko pieneksi mutta herttaiseksi tapaukseksi ja perjantainen autonvuokrausideakin oli loistava ajatus. Hirveän kauas emme tosin autolla ehtineet huristella, mutta ehdimme kuitenkin käydä kurkkaamassa mm. kuuluisan Hardangervuonon pää, nähdä monta uutta kaunista maisemapaikkaa (kun eihän niitä vielä tässä vaiheessa ollutkaan nähty ;) ja huristeltua myös kilometritolkuilla niissä aiemmin mainituissa tunneleissa. Maailman pisin, lähes 25km mittainen tunneli jäi tällä kertaa testaamatta suht läheisestä sijainnistaan huolimatta, mutta kyllä noissa nyt oli jo tarpeeksi ainakin mun makuun! :D Myöskään pienimmille serpentiiiniteille en jostain syystä tuntenut minkäänlaista palavaa halua lähteä ajelemaan, vaan päädyin pysyttelemään kiltisti hieman suuremmilla teillä. Mun karmani norjalaisten vuokra-autojen suhteen sattuu olemaan suhteellisen huono - viime kerralla muutama vuosi sitten onnistuin peruuttamaan vuokralla olleen pikkutoyotan betonijalustaan ja tällä kertaa kesti noin kymmenen minuuttia, kunnes olin saanut kerättyä itselleni sakot... Ei kai tarvitse edes mainita, että tällaista ei tapahdu koskaan omien tai tutuilta lainassa olleiden autojen kohdalla? :D

Välissä käytiin sitten huristelemassa avaruusluolissa vuorien sisällä!

Maisemat... no, ei kai tähän nyt tarvitse enää sanoa mitään!

Tällaisiakin mukavia pikku putouksia sattui osumaan matkan varrelle... 

...kuten myös kuvassa näkyvän kaltaisia omituisia kiviä.

Hostellihuoneen ikkunasta avautuva näkymä oli sumunkin iskiessä melko huikaiseva!

Lauantai, vesisade ja kahvilahetki!

Tätä kirjoittaessani istun Bergenissä hotellin aulassa napa täynnä uskomattoman herkullista aamiaista ja ulkona pilven takaa kurkkivaa aurinkoa ihastellen. Takaisin kaupunkiin saavuimme eilen illalla ja pienten sattumusten kautta päädyimme vielä vaihtamaan hotellia alkuperäisestä - kävi nimittäin ilmi, että mun alunperin varaamastani hotellista ei löytynyt hissiä ja huone sattui sijaitsemaan näppärästi neljännessä kerroksessa, mikä nyt ei ehkä ole aivan omiaan lonkkaleikkaukseen kahden päivän päästä suuntaavalle äidille. Kaiken lisäksi ikivanhassa rakennuksessa sijaitsevassa hotellissa haiskahti lievästi sanottuna homeelle ja huone oli kaikkea muuta kuin viihtyisä. Pienen mietintähetken jälkeen kipitin loppujen lopuksi hakemaan laukut takaisin alas ja muutimme yhteisestä päätöksestä tien toisella puolella sijaitsevaan Scandiciin, missä laatu on ainakin tuttua peruskauraa :)

Long story short: kyllä, Norja on huikaisevan kaunis maa ja omin silmin nähtynä vielä monta kertaa valokuvia henkeäsalpaavampi. Kyllä, joskus niiden miljoonan muun matkailijan mielipiteeseen kannattaa luottaa ja myös kaikista kliseisimmän turistiretken varaaminen voi olla aika jees. Kyllä, reissu oli ehdottomasti hintansa (n. 160€) arvoinen ja kyllä, tekisin sen milloin tahansa uudestaan! :)

First days in NYC eli hyppy Lapin erämaista suoraan isolle kirkolle!

 Takana on vasta pari päivää New Yorkissa, mutta jo tässä kuvatekstoon täysin ihastunut tähän ihanaan, valtavaan ja monikasvoiseen metropoliin. Ensikosketus Amerikkaan oli tosin hieman toisenlainen, sillä varoitteli pitkään kestävistä maahantulovelvollisuuksista osoittautuivat täydeksi todeksi ja tullijonossa tulikin seisoskeltua saapumisen jälkeen vaatimattomat kolme tuntia... :D Vinkki vitosena siis kaikille USAan matkustaville: ottakaa käsimatkatavaroihin mukaan jotain syötävää ja juotavaa siltä varalta, että rajamuodollisuuksissa kestää! Toisaalta kuulin samassa Airbnb-paikassa majoittuvat ranskalaistytön päässeen samojen porttien läpi reilussa puolessa tunnissa, joten tänäkin taitaa olla siis täysin tuutista kiinni. :)

"Ladies and gentlemen, welcome to New York!"

 Majoituin tosiaan pari ekaa yötä Brooklynissa sijaitsevassa, Airbnb:n kautta löytyneestä asunnossa. Asuinalue vaikutti todella mielenkiintoiselta ja muodostui pääosin vanhoista tehdasrakennuksista - ikkunoista sisään kurkittuna asunnot näyttivät just sellaisilta, että niihin tekis ehdottomasti mieli päästä tutustumaan tarkemminkin! Mulle tuli paikasta mieleen aivan Gossip Girliin Danin asuinhoodit... :D Hassumpi ei ollut myöskään mun majapaikkani, joskin siellä tuli loppujen lopuksi vietettyä todella vähän aikaa ja kävinkin paikan päällä lähinnä vain nukkumassa.

 Ekat päivät ovat hujahtaneet nopeasti ja pää on aivan pyörällä siitä hullusta onnesta ja vapaudentunteesta, joiden pyörteissä oon ollut riepoteltavana.

Oon nauttinut siitä, miten voin kulkea kaupungin kaduilla ilman, että kukaan tunnistaa - upota ihmisvilinään, eksyä vieraaseen kaupunkiin ja unohtaa, mitä kello on. Siitä, miten voin mennä ja kulkea juuri oman mieleni mukaan sinne minne milloinkin tahdon, jutella tuntemattomien kanssa sekä istua aurinkoisessa puistossa juomassa dieettikokista ja katselemassa tai chia harrastavia kiinalaisnaisia.

Oon nauttinut myös siitä, miten vahvasti tunnen olevani lomalla ja miten paljon uusia makuelämyksiä mulla on joka puolella ympärilläni. Miten en jaksa kokea pienintäkään omantunnonpistosta totaalisen överin, maapähkinävoi-hillotäytteisen donitsin syömisestä. Miettinyt sitä, miten paras tapa kipeyttää jalkansa on tuntemattoman kaupungin katujen tallaaminen ja miten mahtavaa onkaan olla kykeneväinen kävelemään joka paikkaan. Tottakai mua on välillä myös väsyttänyt, vesipullo on vuotanut laukkuun juuri väärällä hetkellä ja heti ekana aamuna heräsin jyskyttävään päänsärkyyn, mut tän kaltaiset pikkujutut eivät oo missään nimessä onnistuneet pilaamaan kokonaisuutta!

Tää kaupunki on herättänyt mussa yllättävän vahvoja tunteita. Osittain syy on varmasti siinä, miten monet asiat muistuttavat vuoden takaisesta elämästä Hong Kongissa, mut osittain kyse on myös jostain muusta. Kylmiä väreitä selkäpiissä, pakahduttavaa onnea, epäuskoa, kyyneleitä ja ahdistusta siitä, miten julma tää maailma onkaan - kaikkea tätä on kuluneisiin päiviin ehtinyt mahtua. Oon ollut myöskin sanoinkuvaamattoman kiitollinen mun perheelle sekä muille elämääni vaikuttaneille ihmisille siitä, että mut on pienestä pitäen kasvatettu uskomaan itseeni ja uskaltamaan kokeilla omia siipiäni. Ilman tätä tukea mä en takuulla olis lähtenyt koskaan töihin Ahvenanmaalle, vaihtoon Hong Kongiin enkä luultavasti olisi nytkään hypännyt New Yorkin koneeseen yksinään.

Pikkuruinen kirkko on jäänyt hieman ahtaalle!

Ai että tuuliko?

Heti ensi alkuun otin tuntumaa New Yorkiin Staten Island Ferrylla, joka kulkee sopivasti Vapaudenpatsaan ohi. Tuntui kieltämättä melko huikealta miettiä, miten tuhannet ja tuhannet siirtolaiset ovat saapuneet tänne ja miten tää samainen patsas on ollut ensimmäinen merkki uudesta maasta, mantereesta ja elämästä!

It's Manhattan, babes!

Poliisiautoja oli paljon ja kaikkialla!

Upea Trinity Church.

One World Trade Center oli kaikin puolin häikäisevän näköinen!

9/11 Memorial oli kokonaisuudessaan pysäyttävä paikka ja kurkkua alkoi kuristaa, kun paikalle pysähtyi miettimään viidentoista vuoden takaisia tapahtumia. Täsmälleen kaksoistornien kohdalla sijaitsee nykyään kaksi allasta, joissa vesi virtaa jatkuvasti keskellä olevaan, pohjattomaan näköiseen kuiluun. Koskettavia, ajatuksia herättävää, pysäyttävää.

Altaan reunoille on kaiverrettu jokaisen terrori-iskussa kuolleen uhrin nimi. Nimen kohdalle laitetaan ruusu uhrin syntymäpäivänä ja merkkipäiviä riittääkin vuoden jokaiselle päivälle lähes 3000 uhria vaatineen turman seurauksena.

Ekan päivän mielenkiintoisimman makuelämyksen palkinnon voitti ehdottomasti tämä pekonia, vuohenjuustoa, manteleita, taateleita ja vaahterasiirappia sisältänyt puuroannos! :D Oatmeal Barin ruokalistalta olis löytynyt paljon muitakin kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä - ehkä sinne pitää poiketa toistamiseenkin...

Kevät on jo pitkällä ja puistoja koristaa loputtomat rivit täydessä kukassa olevia puita :)

Grand Central Stationin aulassa oli tunnelmaa ja aattelin suunnata fiilistelemään paikkaa vielä toistamiseenkin vähän myöhemmin!

Rockefeller Centerin huipulla olevalle Top of the Rockin näköalatasanteelle suuntaaminen ennen auringonlaskua kannatti, sillä auringonvalossa kylpevän kaupungin muuttuminen pimeydessä tuikkivaksi valomereksi oli upea kokemus! Tässä vaiheessa mun oli myös pakko kaivaa kuulokkeet esiin ja kuunnella muutaman kerran Empire State of mind - no, just because! :D

Mites nää loputtomat murohyllyt? :D

Williamsburgin värikästä katukuvaa.

Pikkuruisia deli/grocery-yhdistelmiä löytyy lähes joka kulmalta!

No se kuuluisa Brooklyn Bridge! :D

Tätä kirjoittaessani kello on kahdeksan keskiviikkoiltana ja mä istun bussissa matkalla kohti Washingtonia. Seuraavat päivät tuun viettämään Hong Kongin vaihdon aikana tutuksi tulleen Erican luona ja takaisin NYCin vilskeeseen palaan lauantaina. Yritän päästä julkaisemaan postauksen mahdollisimman pian, mut tältä erää alkureissun  kuulumiset ovat siis lyhyesti tässä! :)