Olipa kerran kirjoittamisen suhteen kunnostautunut bloginpitäjä, suuret suunnitelmat sekä tarina vuodesta 2016.

Eilisestä, ehkä aavistuksen negatiivissävytteisestä päivityksestä sekä tukkoisesta nenästä huolimatta vuosi vaihtui kuitenkin loppujen lopuksi mukavissa merkeissä. Kolmen peiton alla vietetyn päivän jälkeen olo oli illalla onneksi jopa niinkin hyvä, että selvisin sohvanpohjalta kahdelle jalalle, Eturinteille katselemaan Levin panostusta rahojen tykittämiseen taivaalle sekä vieläpä kurkkimaan hetkeksi upeita, taivaalla kirkkaina leimuavia revontulia tunturin päälle tyttöjen kanssa. Koska vuoden vaihtuminen vaatii luonnollisesti juhlajuomaa, nautittiin se tällä kertaa pahvimukeista venäläisen kuoharin merkeissä. Ei siis ollenkaan hassumpaa!

Muutaman päivän sairastaminen yhdistettynä jokavuotiseen, aina yhtä innokkaaseen lupausten ja tavoitteiden asettamiseen ovat saaneet tämänkin rään ja kuumeen turruttaman pääkopan pyörät kirskahtelemaan vaivalloisesti liikkeelle. Tähän mennessä keskittymis- ja jaksamiskyky on ylettynyt Disneyn piirrettyjen tasolle, joten blogin päivittäminen tuntuu jo omalla tavallaan jonkinlaiselta superman skillsejä vaativalta toiminnalta! :D Tässä suuressa aktiivisuuspuuskassani aattelin myös ottaa lähipäivien tavoitteeksi työhakemusten ja ansioluetteloiden päivittämisen ajan tasalle niin suomeksi, in english kuin på svenskakin. Samaan syssyyn voisi toki myös vaikka alkaa hakea kesätöitä, suunnitella keväällä edessä häämöttävää opparikummitusta sekä uudistaa blogin ulkonäköä johonkin vähän mukavampaan... Jos ottaa huomioon sen, miten onnistuneesti maailman parhaan aamupuuron sekä herkkumunakkaan sisältäneet aamupalasuunnitelmat muuttuivat tänä aamuna mustaksi, palaneelta valkosipulilta haisevaksi lätyksi sekä puolet inkivääripussista sisältäneeksi puurovelliksi, ei odotukset oo näidenkään suunnitelmien suhteen kovin korkealla...:D

Kunnon bloggarin velvollisuuksiinhan kuuluu tässä vaiheessa vuotta julistaa kulunut vuosi joko parhaaksi tai paskimmaksi ikinä, väli-ilmaisuja ei siis sallita. Asiaan kuuluu tietty myös vuosikatsaus, sillä tokihan kavereita, tuttuja, kumminkaimoja ja naapurin kissanpentujakin kiinnostaa, mitä juuri minä olen tänä vuonna tehnyt. Koska musta näin vuodenvaihteen kunniaksi tuli jälleen kerran kunnon bloggaaja (kyllähän nää kaksi päivitystä vuorokauden sisällä sen jo todistaa), vuosikatsaus tulee siis tässä, olkaapas hyvät!


Tammikuussa...

...oli perkeleen kylmää. -40 asteesta saa ehdottomasti kaiken irti, kun pääsee kiipeämään lähes 800 askelta käsittävät, lumen täyttämät portaat ylös työpaikalle ennen aamuseitsemää!
...testasin ekaa kertaa surf yogaa saaden lopputulokseksi rentoutuneen mielen sijaan lähinnä mustelmaiset polvet.
...kävin 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa ekaa kertaa baarissa ja sain krapulan yhdestä lonkerosta sekä skumppalasillisesta.

Helmikuussa...

...rikoin polveni jumpassa ja olin hajoittaa pääni totaalisen treenikiellon seurauksena.
...leikin opiskelijaa eli istuin useampana päivänä Coffee Housessa läppärin kanssa ja join aivan liian paljon soijacappuccinoja.
...tanssin aamuyöhön asti baarissa aurinkolasit päässä ja kärsin sen jälkeen maailman kauheimmasta krapulasta.

Ja sitä lunta. Sitä lunta tuli niin hemmetisti.

Maaliskuussa...

...hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Kuin hullu.
...elin lähes ällöterveellistä elämää kunnes...
...tuli pääsiäinen ja söin ehkä elämäni pahimman ähkyn. Suklaa-appelsiinit, you bastards!

Tämän savulohi-ruisleivän takia tuli hiihdettyä reilut 20km! Mitä tahansa hyvän ruoan eteen... :)

Huhtikuussa...

...laskimme rakkaan kämppikseni Elisan kanssa Levin Eturinteen pulkalla alas unohtaen, että välittömästi sen jälkeen suunnitelmissa oli ravintolaillallinen pitkän kaavan kautta.
...juhlin synttäreitä sekä Levi-kauden päättäjäisiä yhtä aikaa. Yksi sana: auts.
...rakastuin New Yorkiin, söin pekoni-vuohenjuusto-taateli-vaahterasiirappipuuroa, tapasin ihania vaihtokavereitani ja katselin kotimatkalla lentokoneen ikkunasta Grönlannin yläpuolisella yötaivaalla leimuavia revontulia.

Niin että miten meni omasta mielestä?

Toukokuussa...

...aloitin kesäkauden Ahvenanmaalla juomalla kimaltelevaa skumppaa suosikkityttöjeni kanssa.
...kävin muutaman päivän reissun Pariisissa, mutta en suloisista savupiipuista, viihdyttävästä Barbie-näyttelystä tai hyvästä ruoasta huolimatta oppinut tykkäämään ranskan kielestä tai napannut kiinni siitä, miksi Pariisi nyt muka on the place to be. Varför Paris, vi har ju Åbo!
...kävin kuuntelemassa ruotsinsaamelaista joikulaulua pienessä, ahvenanmaalaisessa kirkossa.

Barbiekin on siis huomannut miesten todellisen merkityksen elämässä!

Kesäkuussa...

...tein töitä samoissa määrin kuin hiihdin maaliskuussa, eli selkeästi yli terveen rajan.
...saimme Miian kanssa idean ja ostimme alle kaksi viikkoa tästä eteenpäin lentoliput Nepaliin.
...istuskelin harvoina vapaahetkinäni Maarianhaminan kahviloissa espanjankirjojen ja isojen kahvikuppien kanssa.

Heinäkuussa...

...parisuhdestatus: married with work, in an open relationship with spinning and bodycombat.
...irtisanoin itseni elämäni ekaa kertaa koulusta.
...tanssittiin muun muassa Tungevaag & Raabanin, Vengaboysin sekä Fiven tahtiin Rockoffissa.

Jokaisena yhdeksänä Rockoff-päivänä vuorossa oli eri asuteema, tietenkin!

Elokuussa...

...vietin pari elämäni rentouttavinta päivää Kemiön saaristossa tehden absolutely nothing ja nauttien siitä enemmän kuin koskaan.
...kävin muutaman päivän pikareissun Malmössa sekä Kööpenhaminassa katsomassa komeita tarjoilijapoikia, nauramassa skånen murteelle sekä hymyilemässä pastellinvärisille taloille.
...päätin kesän pullolliseen kultahippukuoharia.

"Laulua ja omenia ja vapaus nukkua pitkään aamulla, se vasta jotain. Eikä kukaan kuljeskele hokemassa, että ne ja ne asiat ovat tärkeitä ja että ne täytyy hoitaa eikä niitä voi siirtää... Minä annan niiden hoitaa itse itsensä parhaansa mukaan!" - Juksu

Syyskuussa...

...pysähdyin kotiin kokonaiseksi kolmeksi päiväksi lukemaan Muumi-kirjoja ja juoksemaan täysin vahingossa puolimaratonin.
...etsin näkinkenkiä Jäämeren rannalta ja harhailin tunturissa riemuidioottina nauttien tuulesta ja litimäristä varpaista.
...pääsin lopulta näkemään Etelä-Norjan postikorttimaiset vuonomaisemat 

Lokakuussa...

...kahlasin polviani myöten rapavedessä Kathmandun kaduilla ukkosmyrskyn ja sähkökatkoksen aikaan etsimässä itselleni iltapalamunakasta.
...vietin kymmenen sanoinkuvaamattoman upeaa päivää Himalajan vuoristossa vaellusporukkamme kanssa täysin eristäytyneenä muusta maailmasta, heräsin aamuisin mukisematta neljältä aloittamaan vaeltamisen (toim. huom. Ennen aamukahvia!) ja selvisin 4130m korkeuteen kiipeämisestä vatsataudista ja ainoastaan vihanneskeittoa sisältäneestä ruokavaliosta huolimatta.
...ehdin pohtia elämää uskomattoman monelta eri kantilta.

Hirssistä valmistettu, riisiä ja ghee-voita sisältävä ja lämpimänä tarjoiltu "local wine" maistui juuri niin herkulliselta kuin miltä se näyttääkin.

Marraskuussa...

...aloitin joululaulujen kuuntelun ja piparkakkumausteen yliannostuksen samalla sekunnilla, kun palasin takaisin Suomeen.
...muutin itseni, sukseni ja tonttulakkini takaisin Lappiin ja tunsin tulleeni takaisin kotiin.
...aloitin kuuden viikon mittaisen ihmiskokeen nimeltä Superdieetti ja elin kuukauden vegetaristina.

Kauden alkajaisiksi käytiin toki hakemassa shamaanilta Lapin kaste ja hyvää onnea tuleville kuukausille!

Joulukuussa...

...kävin mielenkiintoisessa tapahtumassa, jossa opetettiin muun muassa imemään energiaa maapallon keskustimantista sekä ottamaan yhteys yksisarvisiin. 
...SuperLeviNight happened.
...tajusin, että on tämä taas ollut melkoinen vuosi. ♥

Terveiset tunturista!

“Everything you look at can become a fairy tale and you can get a story from everything you touch.” - H.C. Andersen

Miniloma ulkomaille, paluu takaisin työelämään, vilustuminen, hikitreenejä monessa eri muodossa, herkuttelua, reissusuunnitelmia sekä päivä Tukholmassa - kuluneeseen viikkoon on tuntunut mahtuvan melko paljon ja monipuolisesti vähän kaikenlaista! Vaikka välillä tasaisen rauhallinen, tavallisten rutiinien ympärillä pyörivä arkielämä tuntuukin mahtavalta, on mun pakko myöntää että kyllä tällaiset vähän vaihtelevammat viikot ovat loppupeleissä ehdottomasti enemmän mun makuun. ;)

Viime viikolla otimme rakkaan kämppikseni Emilian kanssa pienen irtioton töistä ja muusta arjesta pitkän viikonloppuloman merkeissä. Alun perin suunnitelmissa oli lähteä tutkimaan Göteborgin saloja, mutta lopulta löysimme itsemme kuitenkin Malmösta sekä Kööpenhaminasta. :D Itse kohteissa ehdimme viettää ainoastaan pari päivää junamatkojen haukatessa leijonanosan ajasta, mutta tällaisesta pikkuseikasta huolimatta reissu oli ehdottomasti toteuttamisen arvoinen!

 Meille molemmille tää oli ensimmäinen kerta Etelä-Ruotsissa ja ainakin mä menin ihastumaan täysillä Malmöhön. Varsin näppärä koko, erinomainen sijainti sekä mukava yleisilmapiiri vakuuttivat mut itse asiassa niissä määrin, että aloin harkita jopa muuttavani kaupunkiin joskus tulevaisuudessa! Pientä kuuloaistin teroitusta ja pidemmän pinnan kasvattamista tää tosin tulee vaatimaan, Skånen murre kun onnistui kuulostamaan ajoittain niin mielenkiintoiselta, että jouduin ihan tosissaan pohtimaan mun ruotsintaitojeni tilannetta uudestaan...

Katsokaa nyt, miten herttaista oliskaan asua tuollaisessa pienessä hobittitönössä parin kadunkulman päässä keskustasta?

Viikonlopun kantava teema oli ehdottomasti hyvin syöminen - sekä ihan vähän herttaisten tarjoilijamiesten tiirailu ;)

Malmössa uusi ja vanha kohtasivat useammalla eri tavalla, tässä esimerkkinä taustalla kohoava, hulppea Clarion Hotel & Congress Malmö sekä etualan Kyrkans Hus.

Tää hassunnäköinen rakennus on espanjalaisen Santiago Calatravan suunnittelema pilvenpiirtäjä Turning Torso, joka sattuu muuten olemaan 190m korkeudessaan Pohjoismaiden korkein rakennus sekä Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus!

Kaupungin kirjastostakin löytyi tyyliä!

Malmöfestivalenin mainoslauseet olivat ainakin mun mielestä älyttömän suloisia... :)

Gustav Adolfsin torilta löytyi festivaalien kunniaksi street foodia maailman jokaisesta kolkasta...

...tässä mun somalialainen lounaani!

Yhden Malmössa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Juutinrauman sillan yli Kööpenhaminaan. Tää reissu toimi myös yhdenlaisena pöhkönä virstanpylväänä, sillä Tanskasta tuli sen myötä kunnianarvoisa numero 25 mun käytyjen maani luettelossa. ;)

Köpis oli aika lailla sellainen, mitä olin ajatellutkin sen olevan: herttainen ja kaikin puolin varsin söpö ilmestys värikkäine, mataline taloineen ja kauniine katuineen. Aurinkoinen (tai edes kuiva...) sää olisi tietysti parantanut matkakokemusta entisestään, mutta ajoittaisista, melko kovistakin sadekuuroista huolimatta sai  kaupungista oikein hyvän kuvan! Lyhyestä reissusta huolimatta musta tuntuu, että kaupungissa vietetyt tunnit tuli käytet hyvin hyödyksi ja niiden perinteisimpien nähtävyyksien ohelle mukaan mahtui myös mm. Ripley'sin Believe It Or Not-museossa käynti (oli muuten ensimmäinen kerta!), H.C. Andersenin satumuseo (krhm, ette varmaan ikinä arvaa kuka tänne halusikaan aivan ehdottomasti....), söpöjä kahviloita ja herkullisia ravintoloita sekä toki sitä kaikista parasta koskaan - sopivasti päämäärätöntä vaeltelua. ;) Ensi kertaa varten listalle jäi kuitenkin vielä paljon nähtävää!  

Seuraavalla kerralla Tivoliin täytyy kyllä päästä hieman hulppeahkoa pääporttia pidemmälle - tällä kertaa ei kukkaronnyörejä viitsinyt höllätä sadesään vuoksi niin, että olisimme viitsineet maksaa vajaan parinkympin arvoista sisäänpääsylippua.

Kööpenhamina-googlettelujen tuloksista erittäin tuttu Nyhavn oli pieni, värikäs sekä lukuisien terassien sekä ravintoloiden valtaama. Ruuhkaa tuntui olevan nytkin - en uskalla edes ajatella, millainen väenpaljous paikalla mahtaa olla aurinkoisena hellepäivänä keskellä kesää... 

Kaikki nää pastellinsävyiset talot sulattivat täysin mun sydämen!

Olin etukäteen kuullut hirveästi varoitteluja siitä, miten pieni Pieni Merenneito-patsas oikein todellisessa elämässä on. Mä olin ilmeisesti varautunut sitten johonkin todella pieneen, sillä ainakin mut patsaan koko kaikkien kommenttien jälkeen onnistui yllättämään lähinnä suuruudellaan! :D

Pieniä katuja pitkin harhailun myötä vastaan tuli muun muassa liike, jossa myytiin miljoonaa ja yhtä erilaista naulakkoa ja koukkua... 

Vor Frelses Kirke oli melko mahtipontinen ilmestys tumman värinsä ja hienon, kokonaan tammesta rakennetun torninsa ansiosta!

Kirkon torniin pääsi kiipeämään muutaman euron sisäänpääsymaksua vastaan. Matkalla ylös pääsi portaiden kipuamisen lomassa kurkkimaan muun muassa kirkon kelloja...

...ja muita, noh, taideteoksia, joiden perimmäinen tarkoitus jäi mulle välillä hieman hämärän peittoon :D

Sopivasti kirkon vieressä sijaitsi myös varsinainen määränpäämme, Christiania. Vapaakaupungiksi julistautuneella alueella, jossa asuu vakituisesti noin tuhat ihmistä eläen lähinnä omien, osittain laittomienkin sääntöjensä mukaan. Huumekauppa on alueella avointa ja vaikka vahvat huumeet ovatkin Tanskassa kiellettyjä, myydään Christianiassa kannabiksen ohella myös paljon kaikenlaista muuta... 

Vapaakaupungin alueella valokuvaaminen on ehdottomasti kielletty (pahimpien pelottelujen mukaan kameran kanssa kulkiessa saattaa päästä jopa hengestään...) ja sääntöä onkin syytä noudattaa. Nämä kuvat on kuitenkin napattu alueen reunamilta :)

Värikäs, hempeän värinen satumaailma? Kaukana siitä. Keskellä kirkasta päivää Christianiassa oli mielenkiintoista piipahtaa lyhyesti, mutta sinne ei kannata missään nimessä eksyä pimeällä tai yksinään...

Kokonaisuudessaan reissu oli siis varsin lyhyestä kestostaan huolimatta erinomainen ja näin vain tuli taas todistettua se, miten pienikin getaway arkiympäristöstä tuntuu lomalta ja virkistää mieltä! Kotiinpaluun jälkeinen viikko on nimittäin puolentoista vuorokauden mittaista kuumeilua ja vilustumista lukuun ottamatta sujunut oikein energisissä merkeissä ja töiden lisäksi aika on kulunut treenaillessa sekä tulevaa syksyä suunnitellessa.

Torstaina piipahdimme tosin Miian kanssa päiväreissun Tukholmassa ja Fotografiskassa, jossa mun on ollut tarkoitus käydä koko kesän ajan. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :) Päivälle ei onneksi ollut museon ohella juurikaan muita suunnitelmia ja hyvä niin, kaikkien viiden näyttelyn läpi kiertäminen ajatuksen kanssa otti nimittäin aikansa ja ovesta ulos astuttua pääkoppa suorastaan tulvi valokuvien herättämiä ajatuksia ja tunteita. Mikäli joku teistä sattuu olemaan lähiaikoina käymässä Tukholman suunnalla, suosittelen ehdottomasti Fotografiskassa piipahtamista! Jokainen näyttely oli omalla tavallaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen, mutta mun suosikeiksini valikoituivat kuitenkin Afrikan luonnon katoamiseen vahvasti kantaa ottava Nick Brandtin Inherit the Dust, Åke Ericsonin romanien maailmaa ja nykytilannetta kuvaava Non Grata sekä Hannah Modighin Hurricane Season.

Nyt on kuitenkin aika painaa pää tyynyyn ja toivoa uniukon saapumista - oon tullut yövuorosta jo kolmisen tuntia sitten, mutta jostain syystä uni ei nyt vain ota tullakseen! Uusintayritys lähtee siis nyt, kuulemisiin! ;)

Wherever you go becomes a part of you somehow.

Tänä aamuna heräsin ikkunasta kantautuvaan joutsenten ääneen sekä kurkkukipuun. Villasukat olivat karanneet jalasta, toinen tyyny päättänyt viettää yönsä sängyn sijasta lattialla ja levottomissa unissa seikkailleet lukuisat sattumanvaraiset ihmiset pyörivät vielä heräämisen hetkellä mielessä yhtenä sekamelskana.

Mun ihkaensimmäinen Levi-kauteni päättyi eilen. Takana oli erittäin hyvin ja erittäin alkoholipitoisesti juhlittu viimeinen lauantai, pitkälle iltapäivään kestänyt dagen efter ja koko illan yön puolelle jatkunut tavaroiden pakkaaminen sekä asunnon siivoaminen. Maanantaina söimme tyttöjen kanssa vielä viimeisen kerran aamupalaa yhdessä, palautimme asunnon avaimet ja työpaikan kulkukortit sekä kävimme ylhäällä tunturissa kastamassa käyttöön Tiinan uutuudenkarhean kuksan. Lähdön hetkellä halaukset olivat tiukat, mutta samalla olo oli hieman epätodentuntuinen - eihän tää nyt vielä tähän hei loppunut? 

Pohjoiseen syksyllä lähtiessäni mulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä odottaa. Jännitin uutta työpaikkaakin enemmän sitä, miten tulisin anti-talviurheilijana viihtymään Suomen suurimmassa hiihtokeskuksessa sekä ennen kaikkea sitä, millaisten ihmisten kanssa tulisin työskentelemään ja jakamaan asuntoni. Mielessä pyörivät kuvat niistä stereotyyppisistä, Leville lähinnä bilettämään tulleista kausityöntekijöistä, jotka juhlisivat joka toinen yö aamuun asti ja joiden kanssa mulla ei olis mitään yhteistä.
Toisin kävi. Sain kämppiksikseni kaksi uskomattoman upeaa naista, joiden kanssa oon kuukausien aikana jakanut asunnon lisäksi niin treenifiilikseni, krapulani, soijojogurttini, vitamiinipillerini kuin herkkuhimonikin. Ihmistä, joiden kanssa oon tasaisin väliajoin haukkunut miehet maan rakoon, käynyt keskusteluja aina ihmissuhteista proteiinijauheisiin ja luultavasti myös syönyt enemmän kuin minkään valtakunnan laki sallisi. Ihmistä, joista tuli todella erottamaton osa mun Levi-kokemustani.

Talven aikana oon seissyt keskellä yötä pimeällä tiellä katselemassa taivaalla leimuavia revontulia ja kuuntelemassa rikkumatonta hiljaisuutta.

Syönyt kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja porkkanoita sekä elänyt puolet talvesta työpaikan herkullisilla lohiruisleivillä. Surautellut vihersmoothieita, tehnyt henkilökohtaisia ennätyksiäni pohjaan poltetun ruoan määrässä ja testannut Levin lukuisten ravintoloiden ruokatarjontaa parhaani mukaan. Käynyt ahkerasti salilla, polkenut spinning-pyörää hullun lailla ja kokeillut surf yogaa.

Vastaillut turistien hassuihin ja typeriinkin kysymyksiin, tehnyt pitkiä työputkia ja kellon ympäri kestäneitä päiviä ja kohdannut lukuisia haastavia tilanteita sekä epävarmuuden hetkiä. Selvinnyt niistä aina loppujen lopuksi ja kokenut oppineeni paljon uusia puolia niin työstä kuin itsestänikin.

Tanssinut Ihkussa aurinkolasit päässä aamuun asti, laulanut Jari Sillanpäätä karaokessa ja kärsinyt iltaan asti kestäneistä krapuloista. Nauranut katketakseni luokattoman huonoille jutuille, pyllähdellyt hiihtoladuilla ja juonut kohmeisin sormin nokipannukahveja latukahviloiden tulisijojen äärellä.

Pohtinyt elämääni, miettinyt onnellisuutta ja hyvinvointia sekä stressannut tulevaisuutta.

Kiivennyt lähes 800 askelta portaita töihin neljänkymmenen asteen pakkasessa, ollut lähestulkoon varaamassa äkkilähtöä jonnekin kauas pois, ikävöinyt Hong Kongia ja miettinyt, miksi ihmeessä oon tullut talveksi kylmään ja pimeään Lappiin.

Muistanut syyn taas niillä hetkillä, kun aurinko on noussut kaamosajan jälkeen ensimmäisiä kertoja ja aamuinen taivas on avautunut silmien edessä pastellinsävyisenä työmatkalla hiihtohississä. Kun oon hengittänyt keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa, katsellut keijupölyn lailla kimaltavaa lumihankea ja ihmetellyt valon määrän nopeaa lisääntymistä.

Ennen kaikkea oon tutustunut suureen läjään upeita ihmisiä, joiden kanssa oon saanut jakaa hienon talvikauden ja jotka ovat ehdottomasti tehneet kuluneista kuukausista kokemisen arvoiset.

Eilen olo oli tyhjä ja haikea enkä oikein osannut keskittyä mihinkään - päädyin palloilemaan ympäri lapsuudenkotiani, purkamaan hieman tavaroitani ja mietiskelemään aika ajoin lähestyvää reissua. Tänään mun on kuitenkin tartuttava toimeen ihan toden teolla, sillä tekemistä viikoksi on todellakin päässyt kertymään. Kaikkien keskeneräisten kouluhommien lisäksi tiedossa olis tulevan New Yorkin reissun suunnittelua ja matkajärjestelyjen läpikäymistä, ystävien treffaamista, hammaslääkärikäyntejä sekä vaatimattomasti koko tulevan kesän tavaroiden pakkaamista - ei tässä nyt siis varsinaisesti pääse tylsyys iskemään... :D Myös pikkuveljen on onnistunut saada vapaata armeijasta loppuviikoksi, joten pääsen kaikeksi onneksi viettämään aikaa myös Heikin kanssa ennen seuraaviin seikkailuihin suuntaamista.

Levillä eläminen on ollut kuin jonkinlaisessa kuplassa asustamista ja maailman sekä muun Suomen tapahtumat ovat tuntuneet jokseenkin kaukaisilta. Elämänrytmi tunturissa on ollut täysin omanlaistaan ja sitä on vaikea kuvailla ihmisille, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Yksi kausi elämästä on kuitenkin nyt takanapäin ja pienestä alkutahmeudesta huolimatta nyt on aika palata taas takaisin "oikean elämän" pariin sekä suunnata katse kohti tulevaa.