New York on nyt taaksepäin jäänyttä elämää ja tän tytön jalat ovat asettuneet jälleen Suomen kamaralle. Tai no, miten sen nyt ottaa - tällä hetkellä istuskelen nimittäin Viking Linen kyydissä matkalla kohti Ahvenanmaata ja kolmatta kesää Maarianhaminassa.
Matkan jälkeiset tunnelmat ovat hieman haikeat ja kuten aina mukavan loman jälkeen, meinaavat ajatukset harhailla väkisin takaisin suurkaupungin vilinässä vietettyihin päiviin ja lukuisiin reissun päällä koettuihin hienoihin hetkiin. Lentokoneessa istutun yön aikana tuijottelin pitkään ikkunasta Grönlannin yllä loimuavia revontulia, laskin taivaalla vilkkuvia tähdenlentoja ja mietin elämää. Pohdiskelin jälleen kerran sitä, missä mun paikkani tässä maailmassa oikeasti mahtaa olla; miten Suomeen paluu tuntui ajoittain jopa fyysisesti pahalta, miten paljon eläväisempi ja huolettomampi oon ulkomailla ja miten paljon nähtävää tällä maapalleroisella oikein onkaan. Heti perään muistin kuitenkin ne hetket kuluneen talven aikana, kun oon Lapin talvista luontoa katsellessani rakastanut Suomea täydestä sydämestäni ja miettinyt, millainen etuoikeus on saada elää keskellä puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Sen mä ainakin tiedän, että kansainvälisyys on mulle se juttu, mikä pitää hengissä ja tuo tavalliseenkin arkeen kipinää ja energiaa. Aamunkajon alkaessa nousta taivaanrannassa mulla ei ollut edelleenkään varsinaisia vastauksia, mutta ainakin öinen tähtitaivas oli upean näköinen!
Vaikka mä tuppaankin hautautumaan muistojen pariin hieman liian usein, olis nyt korkea aika keskittyä nykyhetkeen sekä tuleviin tapahtumiin. Laiva karahtaa Maarianhaminan satamaan iltapäivällä ja illan alkuperäisissä suunnitelmissa olis kovasti sännätä juhlistamaan "kotiinpaluuta" sekä vappua yöelämän huiskeeseen. (Tai no, en mä nyt niin siitä huiskeesta tiedä, mutta... :D) Tällä hetkellä mun unirytmi on kuitenkin totaalisen sekaisin jetlagin sekä Turussa nukutun perjantai-illan (ja sitä seuraavan valvotun yön) jäljiltä, joten saa nähdä, onko musta illan tullen tekemään mitään muuta kuin kaatumaan suoraan sänkyyn. :D Täytyy kuitenkin yrittää!
Tuleva kesä tulee tosiaan olemaan kolmas Ahvenanmaalla vietetty kesä ja odotukset sen suhteen ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset. Ennen kaikkea musta on toki ihanaa palata jo eräänlaiseksi kotikaupungiksi muodostuneeseen Maarianhaminaan, mulle todella tärkeiden ihmisten luo sekä tuttujen, idyllisten katujen varsille. Kaksi edellistä saarella vietettyä kesää ovat olleet huikeita ja oon nauttinut Ahvenanmeren omassa pikku muumilaaksossa vietetyistä kuukausista täysin rinnoin. Tietyllä tapaa tää kuitenkin luo myös jonkinlaisia paineita tulevia kuukausia ajatellen - voiko kolmaskin kesä olla oikeasti yhtä hieno kuin edeltäjänsäkin vai joko pikkukaupunki alkaa tuntumaan nähdyltä? Työn puolesta vaihtelua on onneksi ainakin tiedossa, sillä tuun kesän aikana työskentelemään kolmessa vuorossa kaikissa ketjun kolmessa hotellissa. Tässä ollaan siis nyt melko kaukana arkipäivien kahdeksasta neljään-työrytmistä ja se vain passaa!
Ensimmäisenä Maarianhaminaan kotiuduttuani ja tavaroiden löydettyä omat paikkansa mä aion kuitenkin kävellä tutulle salille aktivoimaan salijäsenyyden uudestaan sekä käydä pitkällä lenkillä mun vakilenkkireitillä. Haistella suolaisen meren tuoksua, kuunnella aaltojen loisketta ja katsella satamaan saapuvia laivoja. Olla hetken ihan hiljaa ja elää hetkessä.
Sitten oon valmis ottamaan vastaan kaiken sen, mitä tuleva kesä ikinä päättääkään nenän eteen tuoda.
