Olipa kerran kirjoittamisen suhteen kunnostautunut bloginpitäjä, suuret suunnitelmat sekä tarina vuodesta 2016.

Eilisestä, ehkä aavistuksen negatiivissävytteisestä päivityksestä sekä tukkoisesta nenästä huolimatta vuosi vaihtui kuitenkin loppujen lopuksi mukavissa merkeissä. Kolmen peiton alla vietetyn päivän jälkeen olo oli illalla onneksi jopa niinkin hyvä, että selvisin sohvanpohjalta kahdelle jalalle, Eturinteille katselemaan Levin panostusta rahojen tykittämiseen taivaalle sekä vieläpä kurkkimaan hetkeksi upeita, taivaalla kirkkaina leimuavia revontulia tunturin päälle tyttöjen kanssa. Koska vuoden vaihtuminen vaatii luonnollisesti juhlajuomaa, nautittiin se tällä kertaa pahvimukeista venäläisen kuoharin merkeissä. Ei siis ollenkaan hassumpaa!

Muutaman päivän sairastaminen yhdistettynä jokavuotiseen, aina yhtä innokkaaseen lupausten ja tavoitteiden asettamiseen ovat saaneet tämänkin rään ja kuumeen turruttaman pääkopan pyörät kirskahtelemaan vaivalloisesti liikkeelle. Tähän mennessä keskittymis- ja jaksamiskyky on ylettynyt Disneyn piirrettyjen tasolle, joten blogin päivittäminen tuntuu jo omalla tavallaan jonkinlaiselta superman skillsejä vaativalta toiminnalta! :D Tässä suuressa aktiivisuuspuuskassani aattelin myös ottaa lähipäivien tavoitteeksi työhakemusten ja ansioluetteloiden päivittämisen ajan tasalle niin suomeksi, in english kuin på svenskakin. Samaan syssyyn voisi toki myös vaikka alkaa hakea kesätöitä, suunnitella keväällä edessä häämöttävää opparikummitusta sekä uudistaa blogin ulkonäköä johonkin vähän mukavampaan... Jos ottaa huomioon sen, miten onnistuneesti maailman parhaan aamupuuron sekä herkkumunakkaan sisältäneet aamupalasuunnitelmat muuttuivat tänä aamuna mustaksi, palaneelta valkosipulilta haisevaksi lätyksi sekä puolet inkivääripussista sisältäneeksi puurovelliksi, ei odotukset oo näidenkään suunnitelmien suhteen kovin korkealla...:D

Kunnon bloggarin velvollisuuksiinhan kuuluu tässä vaiheessa vuotta julistaa kulunut vuosi joko parhaaksi tai paskimmaksi ikinä, väli-ilmaisuja ei siis sallita. Asiaan kuuluu tietty myös vuosikatsaus, sillä tokihan kavereita, tuttuja, kumminkaimoja ja naapurin kissanpentujakin kiinnostaa, mitä juuri minä olen tänä vuonna tehnyt. Koska musta näin vuodenvaihteen kunniaksi tuli jälleen kerran kunnon bloggaaja (kyllähän nää kaksi päivitystä vuorokauden sisällä sen jo todistaa), vuosikatsaus tulee siis tässä, olkaapas hyvät!


Tammikuussa...

...oli perkeleen kylmää. -40 asteesta saa ehdottomasti kaiken irti, kun pääsee kiipeämään lähes 800 askelta käsittävät, lumen täyttämät portaat ylös työpaikalle ennen aamuseitsemää!
...testasin ekaa kertaa surf yogaa saaden lopputulokseksi rentoutuneen mielen sijaan lähinnä mustelmaiset polvet.
...kävin 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa ekaa kertaa baarissa ja sain krapulan yhdestä lonkerosta sekä skumppalasillisesta.

Helmikuussa...

...rikoin polveni jumpassa ja olin hajoittaa pääni totaalisen treenikiellon seurauksena.
...leikin opiskelijaa eli istuin useampana päivänä Coffee Housessa läppärin kanssa ja join aivan liian paljon soijacappuccinoja.
...tanssin aamuyöhön asti baarissa aurinkolasit päässä ja kärsin sen jälkeen maailman kauheimmasta krapulasta.

Ja sitä lunta. Sitä lunta tuli niin hemmetisti.

Maaliskuussa...

...hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Kuin hullu.
...elin lähes ällöterveellistä elämää kunnes...
...tuli pääsiäinen ja söin ehkä elämäni pahimman ähkyn. Suklaa-appelsiinit, you bastards!

Tämän savulohi-ruisleivän takia tuli hiihdettyä reilut 20km! Mitä tahansa hyvän ruoan eteen... :)

Huhtikuussa...

...laskimme rakkaan kämppikseni Elisan kanssa Levin Eturinteen pulkalla alas unohtaen, että välittömästi sen jälkeen suunnitelmissa oli ravintolaillallinen pitkän kaavan kautta.
...juhlin synttäreitä sekä Levi-kauden päättäjäisiä yhtä aikaa. Yksi sana: auts.
...rakastuin New Yorkiin, söin pekoni-vuohenjuusto-taateli-vaahterasiirappipuuroa, tapasin ihania vaihtokavereitani ja katselin kotimatkalla lentokoneen ikkunasta Grönlannin yläpuolisella yötaivaalla leimuavia revontulia.

Niin että miten meni omasta mielestä?

Toukokuussa...

...aloitin kesäkauden Ahvenanmaalla juomalla kimaltelevaa skumppaa suosikkityttöjeni kanssa.
...kävin muutaman päivän reissun Pariisissa, mutta en suloisista savupiipuista, viihdyttävästä Barbie-näyttelystä tai hyvästä ruoasta huolimatta oppinut tykkäämään ranskan kielestä tai napannut kiinni siitä, miksi Pariisi nyt muka on the place to be. Varför Paris, vi har ju Åbo!
...kävin kuuntelemassa ruotsinsaamelaista joikulaulua pienessä, ahvenanmaalaisessa kirkossa.

Barbiekin on siis huomannut miesten todellisen merkityksen elämässä!

Kesäkuussa...

...tein töitä samoissa määrin kuin hiihdin maaliskuussa, eli selkeästi yli terveen rajan.
...saimme Miian kanssa idean ja ostimme alle kaksi viikkoa tästä eteenpäin lentoliput Nepaliin.
...istuskelin harvoina vapaahetkinäni Maarianhaminan kahviloissa espanjankirjojen ja isojen kahvikuppien kanssa.

Heinäkuussa...

...parisuhdestatus: married with work, in an open relationship with spinning and bodycombat.
...irtisanoin itseni elämäni ekaa kertaa koulusta.
...tanssittiin muun muassa Tungevaag & Raabanin, Vengaboysin sekä Fiven tahtiin Rockoffissa.

Jokaisena yhdeksänä Rockoff-päivänä vuorossa oli eri asuteema, tietenkin!

Elokuussa...

...vietin pari elämäni rentouttavinta päivää Kemiön saaristossa tehden absolutely nothing ja nauttien siitä enemmän kuin koskaan.
...kävin muutaman päivän pikareissun Malmössa sekä Kööpenhaminassa katsomassa komeita tarjoilijapoikia, nauramassa skånen murteelle sekä hymyilemässä pastellinvärisille taloille.
...päätin kesän pullolliseen kultahippukuoharia.

"Laulua ja omenia ja vapaus nukkua pitkään aamulla, se vasta jotain. Eikä kukaan kuljeskele hokemassa, että ne ja ne asiat ovat tärkeitä ja että ne täytyy hoitaa eikä niitä voi siirtää... Minä annan niiden hoitaa itse itsensä parhaansa mukaan!" - Juksu

Syyskuussa...

...pysähdyin kotiin kokonaiseksi kolmeksi päiväksi lukemaan Muumi-kirjoja ja juoksemaan täysin vahingossa puolimaratonin.
...etsin näkinkenkiä Jäämeren rannalta ja harhailin tunturissa riemuidioottina nauttien tuulesta ja litimäristä varpaista.
...pääsin lopulta näkemään Etelä-Norjan postikorttimaiset vuonomaisemat 

Lokakuussa...

...kahlasin polviani myöten rapavedessä Kathmandun kaduilla ukkosmyrskyn ja sähkökatkoksen aikaan etsimässä itselleni iltapalamunakasta.
...vietin kymmenen sanoinkuvaamattoman upeaa päivää Himalajan vuoristossa vaellusporukkamme kanssa täysin eristäytyneenä muusta maailmasta, heräsin aamuisin mukisematta neljältä aloittamaan vaeltamisen (toim. huom. Ennen aamukahvia!) ja selvisin 4130m korkeuteen kiipeämisestä vatsataudista ja ainoastaan vihanneskeittoa sisältäneestä ruokavaliosta huolimatta.
...ehdin pohtia elämää uskomattoman monelta eri kantilta.

Hirssistä valmistettu, riisiä ja ghee-voita sisältävä ja lämpimänä tarjoiltu "local wine" maistui juuri niin herkulliselta kuin miltä se näyttääkin.

Marraskuussa...

...aloitin joululaulujen kuuntelun ja piparkakkumausteen yliannostuksen samalla sekunnilla, kun palasin takaisin Suomeen.
...muutin itseni, sukseni ja tonttulakkini takaisin Lappiin ja tunsin tulleeni takaisin kotiin.
...aloitin kuuden viikon mittaisen ihmiskokeen nimeltä Superdieetti ja elin kuukauden vegetaristina.

Kauden alkajaisiksi käytiin toki hakemassa shamaanilta Lapin kaste ja hyvää onnea tuleville kuukausille!

Joulukuussa...

...kävin mielenkiintoisessa tapahtumassa, jossa opetettiin muun muassa imemään energiaa maapallon keskustimantista sekä ottamaan yhteys yksisarvisiin. 
...SuperLeviNight happened.
...tajusin, että on tämä taas ollut melkoinen vuosi. ♥

Terveiset tunturista!

Päivä, jolloin ilmassa tuoksuivat hiekkakakut.

On toukokuu. Aurinko paistaa, luonnon värit hehkuvat sitä kaunista alkukesän heleänvihreää sävyä, jota on vaikea kuvailla sanoin - sitä vihreää, joka saa nenäkarvat vipattamaan onnellisina, nostaa hymyn huulille ja tuo kevyiden tuulenhenkäysten mukana lupauksen edessä häämöttävästä kesästä. Joka puolella höpistään lomasuunnitelmista, mietitään, pitäisikö grilliherkkusienet kääriä pekoniin vai ei ja harmitellaan, miten tämänkin kesän bikinikunto jäi kauas siitä tammikuussa silmissä siintäneestä fitnessmallin rasvattomasta vartalosta. Ihmiset ovat iloisia ja ilmassa on tietynlaista odottamisen riemua.

Päivät ja viikot vierähtävät ja, tsadam, kalenterin sivut väittävätkin meidän elävän jo elokuun puoliväliä. Yhtäkkiä se vuoden odotetuin ja parhaana pidetty aika onkin muka takanapäin - nyt sitä sitten pitäisi asennoitua syksyyn ja lähestyvään talveen, aivan tuosta noin vaan. Vastahan tässä ehdittiin testailla kesää varten tehtyjä mekkohankintoja ja nyt ne samaiset mekot olisi jo pikkuhiljaa aika säilöä takaisin vaatekaapin uumeniin?

Mun kesä tuntuu hujahtaneen ohitse yhdessä ohikiitävässä hujauksessa enkä suoraan sanottuna tiedä, voinko väittää eläneeni sitä nyt täysillä, niin kuin asiaan toki kuuluisi.
Nautinko mä kesästä? Toki. Kyllähän mäkin makoilin aurinkoisina hellepäivinä ulkona nurmikon kutittaessa varpaita, istuskelin söpöissä kahviloissa ystävien kanssa, pyöräilin, lenkkeilin, grillasin ja kävin festareilla. Luin kirjoja, sain kunnon rusketusrajat ja kävelin baarista kotiin ilman kenkiä. Kävin melomassa, vietin pitkiä ja hitaita aamuja kahvikupillisten ja banaanilettujen merkeissä, istuin rantasaunassa katselemassa merta ja kuuntelin liikaa kaikessa surkeudessaan jo hauskuutta hipovia kesähittejä.

Yltiösöpöjä kahviloita...

...ja kahvia valtavista kukkamukeista.

Tämä kookosmaidolla ja kanelilla maustettu kahvi pahvimukissa nautittiin hyvässä seurassa suklaakakkupalan ja uskomattoman kovien tuulenpuuskien kanssa Turun kauppatorilla.

Silti, kaikesta huolimatta, kesä tuntuu valahtaneen tänä vuonna ikään kuin sormien välistä. Töiden puolesta kesä- ja heinäkuu olivat todella kiireisiä ja välillä jo hulluuden rajoja hipovia, mutta siitä aiheutunut ajoittainen stressi ei ehkä kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi koin useamman kerran olevani täysin finito. Ennen kaikkea vika taisi olla siinä, miten käytin töistä ylijääneen ajan - toki kaikkeen mukavaan ja kivaan, mutta aivan liian usein hieman liian vahva suorittamisen maku suussa. Kyllä mä oikeasti nautin siitä, että saan täyttää kalenterini kaikenlaisella mukavalla ja suunnitella tulevia juttuja, mutta kesän aikana oon tainnut keskittyä asioiden suorittamiseen aivan liikaa sen sijaan, että olisin muistanut pysähtyä elämään hetkessä ja nauttimaan todella ympärillä kukoistavasta kesästä.
Kuluneiden kuukausien aikana oon myös löytänyt itsestäni uudenlaisia. Yhä useammin olen huomannut tarvitsevani ehkä hieman aiempaa enemmän omaa aikaa sekä pohtivani aiemmin automaattisina pitämiäni asioita vähän syvällisemmin. Railakkaiden baari-iltojen sijaan on monesti tuntunut hyvältä lähteä pitkälle juoksulenkille tai viettää useampi tunti tee- tai kahvikupin ääressä jutellen vähän siitä sun tästä - millon ihmissuhteista, itsenäisyydestä ja sitoutumisesta, milloin taas hyvinvoinnista, opiskelusta, töistä ja tulevaisuudesta.

Tietyllä tapaa mun on kai myönnettävä olon olevan vähän helpottunut tässä vaiheessa, kun kesäkautta on jäljellä enää pari hassua viikkoa. Hieman ennen kuun vaihdetta pakkaan jälleen kerran tavarani ja muutan pois Ahvenanmaalta, ehkä jopa viimeistä kertaa. Lähtemisen aiheuttama tunne on tällä kertaa hieman erilainen kuin aikaisempina vuosina - toki tänne jää mulle tärkeitä ihmisiä ja rakkaita paikkoja, mutta jollakin tapaa musta tuntuu siltä, että mun juttuni Maarianhaminan osalta alkaa olla taputeltu. En tiedä vielä, löydänkö itseni täältä taas ensi kesänä, mutta tällä hetkellä olo on vahvasti sellainen, että uudet haasteet ja uudenlaiset ympäristöt voisivat tehdä hyvää!

Elokuun taittuessa syksyksi edessä on paljon uutta ja jännittävää - heti syyskuun alussa huristelen Suomen läpi Jäämeren rannalle, mistä lennähdän reiluksi viikoksi Bergeniin haistelemaan hieman toisenlaisia merituulia. Melko pian Norjasta kotiinpaluun jälkeen tiedossa olisi Nepalin valloitus yhden parhaimman ystäväni kanssa eikä kolmen viikon mittaiselta reissulta tule takuulla puuttumaan jännitystä tai adrenaliinia, siitä pitävät huolen niin etukäteen varattu trekki Annapurna Base Campiin kuin suuret suunnitelmat parahawkingista ja raftingistakin. Matkasuunnitelmien lisäksi uusia tuulia elämään tuovat myös uudenuutukaiset koulukuviot, kun jatkan tulevan talven aikana opintoni loppuun Lapin ammattikorkeakoulun kirjoilla. :)

Kuten sanottua, ei suunnitelmien tekeminen ole koskaan ollut mulle ongelma ja mä todella nautin siitä. Viime viikonloppu Kemiön saaristossa toimi kuitenkin loistavana starttipotkuna ja muistutuksena sille, mihin haluan loppuvuoden aikana todella alkaa keskittyä - jatkuvan tekemisen haalimisen ja sinne tänne säntäilyn ohelle voisi olla ihan hyvä ajatus muistaa myös pysähtyä miettimään henkistä hyvinvointia ja totuttaa itseä myös ajatukseen siitä, miten aina ei olekaan aivan pakko tehdä aivan kaikkea täysillä. Että välillä on ihan ok vain olla, syödä aivan liikaa herkkuja ilman huonoa omaatuntoa ja viettää ilta yksin huolimatta siitä, miten epäsosiaaliseksi itsensä tuntee. Lähteä juoksemaan silloin kun muut juhlivat, nukkua pitkään siitäkin huolimatta että se tarkoittaa salitreenien skippaamista ja muistaa pitää riittävästi yhteyttä läheisiin ihmisiin.

Koska tämä elämä on todella ainoa, mitä meillä on.

Viikonloppu Kemiön saaristossa oli juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitsin: kauniita maisemia, luonnon rauhaa, hyvää ruokaa, hitaita aamuja ja ystävän seuraa - toisin sanoen täydellistä akkujen lataamista!  

Be easy and take your time. You are coming home, to yourself.

Lomailu on pikkuhiljaa vaihtunut työntekoon ja niin rinkat kuin matkalaukutkin on purettu tavaroiden löydettyä omat paikkansa - eka viikko Ahvenanmaalla alkaa siis näin ollen olla taputeltuna. 

Fiilis saarelle palaamisen suhteen on ollut kummallinen. Jälleennäkemisten sekä tutun, jo täysin omalta kodilta tuntuvaan ympäristöön palaamisen aiheuttama riemu ja onni ovat sekoittuneet yövuorojen aikaansaamaan väsymykseen, pienen, koko ajan taka-alalla jylläävän flunssan mukanaan tuomaan uupumukseen sekä jonkinlaiseen selittämättömään odotuksen tunteeseen. Maarianhamina tuntuu ja näyttää lähestulkoon tismalleen samanlaiselta kuin viime syksynä täältä lähtiessäni ja suurimman osan ajasta musta onkin tuntunut siltä, kuin en olis koskaan täältä muualla käynytkään - tiedättehän, siltä kuin talvi Levillä olisikin tapahtunut jossain aivan toisessa todellisuudessa :D Jollain tapaa tunnelma on kuitenkin erilainen ja tulevan kesän tapahtumien innokkaaseen odotukseen sekoittuu jotain sellaista, mitä en osaa sanoin kuvailla. En oo aivan varma, onko jokin muuttunut täällä talven aikana vai onko muutoksen kokenut osapuoli sittenkin minä ja siihenkään, onko tää tuntemus luonteeltaan positiivinen vai negatiivinen (vai sitten kumpaakaan niistä?), en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa juuta enkä jaata. Eiköhän aika siis näytä sen tässä pikkuhiljaa kesäkauden startatessa kunnolla! ;)

Mulla on käynyt aina mieletön tuuri säiden suhteen muuttaessani Ahvenanmaalle ja tälläkin kertaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kunnollinen welcoming weather siis kaikin puolin! ;)

Löysin laivalta maailman kauneinta kuoharia, jolla sitten kilisteltiinkin vappuaaton iltana tyttöjen kanssa!

Näitä superrakkaita elämäni naisia mulla onkin ollut kova ikävä ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Melko suuri syy tälle muutaman päivän kestäneelle itsetutkinnalle sekä pohdiskelulle on takuulla puhtaasti myöskin siinä, että oon tosiaan elänyt ekan viikon täysin väärinpäin keikautettua vuorokausirytmiä yövuorojen vuoksi. Periaatteessahan sitä vois luulla, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, missä vaiheessa päivää sitä yöunensa nukkuu ja milloin on puolestaan hereillä, mutta voi - kyllä sillä on! Yövuorojen tekeminen on toki tuttua hommaa jo parilta aikaisemmalta kesältä, mutta vielä tässäkään vaiheessa se ei tunnu missään nimessä omalta jutulta. Paitsi että päiväaikaan nukkuminen on ainakin mulle vaikeampaa, tuntuu myös ikävältä muiden ollessa hereillä ja musta on viikon ajan tuntunut, etten joko ehdi tai yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään iltapäivällä herättyäni. :D Loppujen lopuksi kyse nyt oli onneksi vain lyhyestä pätkästä ja tulipahan taas kerran vahvistettua itselle se, ettei musta todellakaan olisi pelkkien yövuorojen tekijäksi! Sen oman rytmin löytymisen huomaa selkeästi siitä, miten paljon energisempi oon ollut nyt alkuviikon ajan palattuani takaisin tavalliseen unirytmiin ja saadessani herätä aamulla - voi kyllä, aikaisetkin aamuherätykset ovat tuntuneet melkoiselta luksukselta :D

Siitäkin huolimatta, että tiedän kuulostaneeni välillä enkä jonkinasteiselta marttyyrilta, on töiden, vuotavan nenän ja nukkumisen kanssa kamppailun ohelle kuitenkin mahtunut paljon kaikkea muutakin Alkuviikosta mun muuttokuormaa ystävällisesti tänne tuomaan tulleet äiti, sisko sekä veli ilahduttivat mun elämää olemassaolollaan ja ekojen varsinaisten päivien ohjelmassa olikin pienimuotoista roadtrippailua, paljon hyvää ruokaa ja saaristolaismaisemien ihastelua. Vanhojen, rakkaiden ihmisten jälleennäkemisen lisäksi oon tutustunut jo moneen uuteen ihmiseen ja useaan vasta töissä aloittaneeseen tuoreeseen tapaukseen en oo vielä ehtinyt törmätäkään. :) Tän lisäksi aurinko on helottanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ajan, iho on ehtinyt saada jo mukavasti pohjarusketusta ja säkenöivän sinisen taivaan ohella oon saanut ihailla myös uskomattoman kauniita auringonnousuja sekä taivaanrannan leimuavaksi värjääviä auringonlaskuja. Ei tää elämä nyt siis oo niinkään hullumpaa!

Vappupäivänä Getassa sijaitsevalla Bolstaholmin tilalla järjestettiin jokakeväinen 'koslopp', jolloin lehmät ja vasikat päästettiin siis ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen. Ulkoilmaa ja auringonvaloa ihmettelevien eläinten sekä sinne tänne kirmailevien pikkuvasikoiden katselu oli toki hauskaa hommaa, mutta kyllä mä silti yllätyin siitä, miten paljon porukkaa tapahtuma oli onnistunut keräämään - paikalla oli varmaan puoli Ahvenanmaata! :D 

Getavuorella tuli käytyä kurkkimassa maisemia Ahvenanmaan korkeimmalta paikalta - mikä nyt ei sinänsä ole vielä mitenkään hirveän korkea, mutta hei, kaikki on suhteellista! ;)

Kukkaloisto täällä ainakin on parhaimmillaan! :)

Hiljainen helatorstain aamuhetki - vain minä, aamukonserttia pitävät linnut sekä taivaanrannasta hiljalleen ylös kipuava aurinko. Istuin pitkään laiturilla katselemassa auringon varovaista nousemista ja haistelemassa raikasta ilmaa, jossa oli jo selkeä aavistus lähestyvästä kesästä.

Oon kovasti uhonnut, että reissun päällä ravintoloissa herkuteltuani alan taas kokkailemaan itse omat pöperöni. Näin on suurimman osan ajasta tapahtunutkin, mutta tokihan sitä on täytynyt käydä testailemassa paria uutta tai muuten mulle entuudestaan tuntematonta paikkaa... ;)

Muutaman tunnin auringossa torkkumisen tulos!

Ai niin - saattaa toki myös olla, että unirytmin kääntämisen sekä jetlagin kanssa kamppailemisen takia valvottujen öiden aikana sähköpostiin päätyi loppujen lopuksi kilahtamaan uudet lentoliput... ;) Tällä kertaa lähtö häämöttääkin jo aivan kulman takana, sillä jo tulevana sunnuntaina hyppään koneeseen ja suuntaan Pariisiin moikkailemaan mun kaveriani muutaman päivän ajaksi.

Kuva: Pinterest

Muuttomatkalla Ahvenanmeren omaan pikku muumilaaksoon

New York on nyt taaksepäin jäänyttä elämää ja tän tytön jalat ovat asettuneet jälleen Suomen kamaralle. Tai no, miten sen nyt ottaa - tällä hetkellä istuskelen nimittäin Viking Linen kyydissä matkalla kohti Ahvenanmaata ja kolmatta kesää Maarianhaminassa. 

Matkan jälkeiset tunnelmat ovat hieman haikeat ja kuten aina mukavan loman jälkeen, meinaavat ajatukset harhailla väkisin takaisin suurkaupungin vilinässä vietettyihin päiviin ja lukuisiin reissun päällä koettuihin hienoihin hetkiin. Lentokoneessa istutun yön aikana tuijottelin pitkään ikkunasta Grönlannin yllä loimuavia revontulia, laskin taivaalla vilkkuvia tähdenlentoja ja mietin elämää. Pohdiskelin jälleen kerran sitä, missä mun paikkani tässä maailmassa oikeasti mahtaa olla; miten Suomeen paluu tuntui ajoittain jopa fyysisesti pahalta, miten paljon eläväisempi ja huolettomampi oon ulkomailla ja miten paljon nähtävää tällä maapalleroisella oikein onkaan. Heti perään muistin kuitenkin ne hetket kuluneen talven aikana, kun oon Lapin talvista luontoa katsellessani rakastanut Suomea täydestä sydämestäni ja miettinyt, millainen etuoikeus on saada elää keskellä puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Sen mä ainakin tiedän, että kansainvälisyys on mulle se juttu, mikä pitää hengissä ja tuo tavalliseenkin arkeen kipinää ja energiaa. Aamunkajon alkaessa nousta taivaanrannassa mulla ei ollut edelleenkään varsinaisia vastauksia, mutta ainakin öinen tähtitaivas oli upean näköinen!

Vaikka mä tuppaankin hautautumaan muistojen pariin hieman liian usein, olis nyt korkea aika keskittyä nykyhetkeen sekä tuleviin tapahtumiin. Laiva karahtaa Maarianhaminan satamaan iltapäivällä ja illan alkuperäisissä suunnitelmissa olis kovasti sännätä juhlistamaan "kotiinpaluuta" sekä vappua yöelämän huiskeeseen. (Tai no, en mä nyt niin siitä huiskeesta tiedä, mutta... :D) Tällä hetkellä mun unirytmi on kuitenkin totaalisen sekaisin jetlagin sekä Turussa nukutun perjantai-illan (ja sitä seuraavan valvotun yön) jäljiltä, joten saa nähdä, onko musta illan tullen tekemään mitään muuta kuin kaatumaan suoraan sänkyyn. :D Täytyy kuitenkin yrittää!

Tuleva kesä tulee tosiaan olemaan kolmas Ahvenanmaalla vietetty kesä ja odotukset sen suhteen ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset. Ennen kaikkea musta on toki ihanaa palata jo eräänlaiseksi kotikaupungiksi muodostuneeseen Maarianhaminaan, mulle todella tärkeiden ihmisten luo sekä tuttujen, idyllisten katujen varsille. Kaksi edellistä saarella vietettyä kesää ovat olleet huikeita ja oon nauttinut Ahvenanmeren omassa pikku muumilaaksossa vietetyistä kuukausista täysin rinnoin. Tietyllä tapaa tää kuitenkin luo myös jonkinlaisia paineita tulevia kuukausia ajatellen - voiko kolmaskin kesä olla oikeasti yhtä hieno kuin edeltäjänsäkin vai joko pikkukaupunki alkaa tuntumaan nähdyltä? Työn puolesta vaihtelua on onneksi ainakin tiedossa, sillä tuun kesän aikana työskentelemään kolmessa vuorossa kaikissa ketjun kolmessa hotellissa. Tässä ollaan siis nyt melko kaukana arkipäivien kahdeksasta neljään-työrytmistä ja se vain passaa! 

Ensimmäisenä Maarianhaminaan kotiuduttuani ja tavaroiden löydettyä omat paikkansa mä aion kuitenkin kävellä tutulle salille aktivoimaan salijäsenyyden uudestaan sekä käydä pitkällä lenkillä mun vakilenkkireitillä. Haistella suolaisen meren tuoksua, kuunnella aaltojen loisketta ja katsella satamaan saapuvia laivoja. Olla hetken ihan hiljaa ja elää hetkessä.

Sitten oon valmis ottamaan vastaan kaiken sen, mitä tuleva kesä ikinä päättääkään nenän eteen tuoda.

Täällä taas!

Hellurei taas pitkästä aikaa! Näinhän tässä nyt sitten näköjään pääsi käymään, että kesän ja kärpästen saapumisen myötä painui tän tytön bloggailuinto totaalilomalle eikä postauksia oo todistettavasti juurikaan kesäkuun lopun jälkeen näkynyt. Uusi blogipohjakaan ei tällä kertaa auttanut ylläpitämään motivaatiota yllä ja hieman laiskistunut päivittelytahti venähtikin loppujen lopuksi parin kuukauden mittaiseksi tauoksi. Oon kuitenkin sitä mieltä, ettei harrastuksista pidä missään nimessä tehdä pakkopullaa ja näin ollen luottanut myös siihen, että bloggailuintokin kyllä palailee jossain vaiheessa, mikäli on palaillakseen. :) Nyt, juuri salilta saapuneena ja jalkalihakset täysin tappiin ajaneena (eli käytännössä kotiin kontanneena...) inspiraatio iski yhtäkkiä pitkästä aikaa ja siitähän piti toki tarttua kiinni saman tien - täällä sitä nyt sitten taas siis ollaan!

Hiljaiseloa vietetyt pari kuukautta ovat kuluneet suoraan sanottuna melko pitkälti töiden merkeissä - työtunteja on tullut paukutettua nimittäin sellaiseen tahtiin, että näin jälkikäteen mietittynä ajatuskin meinaa alkaa huimaamaan... :D En kuitenkaan missään nimessä valita, sillä töitähän mä tänne oon nimenomaan tullut tekemään ja se, että niitä on tuntunut riittävän, on ehdottomasti vain hyvä juttu! Töiden lisäksi juhannuksen jälkeen hommattua salikorttia on tullut vingutettua melko ahkerasti ja oonkin kesän aikana koukuttunut täysin vanhaan inhokkiini spinningiin sekä löytänyt kesäkuisen juoksuspurttailun jälkeen rakkauden salitreenaamiseen. Aiempaan tapaan kesä ei siis olekaan syönyt liikkumismotivaatiota vaan pikemminkin päinvastoin! :)

Niin, töitä ja treenaamista - mutta myös sopivissa määrin juhlimista ja aamuun asti jatkuneita kesäöitä sekä baarin tahmeita tanssilattioita, auringonottamista ja ulkona syötyjä lounaita, Tukholman vanhankaupungin kapeita katuja, vanhoja ystäviä ja paljon uusia, upeita ja rakkaiksi muodostuneita ihmisiä sekä tulevaisuudensuunnitelmia. Itkua, naurua, unelmia ja haaveita, hymyä ja haikeutta. Rusketusrajoja, merituulen puhallusta, punaviinipulloja, pohdintoja elämästä ja ilonsekaista ahdistusta tulevasta, kaatosateessa kävelyä sekä aamuauringon katselua. Ystävien täyteisiä hetkiä ja omassa rauhassa vietettyjä iltoja - kaikkea tätä ja niin paljon muutakin ovat viime kuukaudet pitäneet sisällään. 

Mun ihanan värikäs kotikatuni!

"Suomen aurinko ei polta"... eipä :D

Onko tää nyt sitten sitä bulkkaamista? :D

Ihana Henna kävi moikkailemassa mua heinäkuussa!

Tukholmaa.

Fiilikset spinningin jälkeen... :D

Mun rakkaan vaimon aka kämppikseni kanssa lähdössä kohti Rockoffin ekaa iltaa!

Kolea, syksyä enteilevä ilta sisällä rakkaiden ihmisten ja mutteripannukahvin kanssa :)

Mun kesäni Ahvenanmaalla alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan ja vaikka toisenlaiset haasteet ja maisemat odottavatkin aivan kulman takana, on olo samaan aikaan surullinen ja hieman haikea. Lähteminen on aina ollut mulle vaikeaa ja jatkuvassa uusien seikkailujen haalimisessa on tosiaan myös se kääntöpuolensa - uudet asiat kun tuppaavat väistämättä tarkoittamaan ainakin jossain määrin vanhojen juttujen sivuun työntämistä. Juuri tällä hetkellä tiettyjen asioiden taakse jättäminen tuntuu jo ajatuksenakin todella vaikealta enkä uskalla edes miettiä, mikä olotila mahtaa olla lähdön koittaessa konkreettisesti.

Synkistelyt kuitenkin sikseen, sillä palailen varmaankin tuleviin suunnitelmiin aivan erillisen postauksen merkeissä. Miten teidän kesä oikein sujui ja millä tavalla syksy on lähtenyt käyntiin? :)

Small road trip in Sweden!

Viisi päivää, 1300 kilometriä, paljon henkeäsalpaavan kauniita maisemia, laatuaikaa äidin kanssa, pari jäätelöä ja iloisia ihmisiä - torstai-iltana takaisin Ahvenanmaalle palasi onnellinen ja reissun jäljiltä rentoutunut tyttö.

Muutaman päivän varoitusajalla toteutettu spontaani irtiotto arjen pyörteistä ja ennalta suunnittelematon eteneminen nenän kulloinkin osoittamaan suuntaan toi ihanaa vastapainoa aikataulutetulle elämälle. Tällaisia matkoja pitäis tehdä ehdottomasti useamminkin!

Five days, 1300 kilometres, lots of breathtakingly stunning views, quality time with my mom, some ice cream and cheerful people - this girl was totally happy and relaxed after coming back to Åland on Thursday evening! Spontaneous trip and the lack of beforehand-made plans gave perfect counterbalance to usual, scheduled life. I should definitely do this more often!

Kuten mainitsin jo ennen lähtöä, ei meillä ollut etukäteen varsinaista suunnitelmaa tulevan reissun sisällöstä. Laivan laskiessa ankkurinsa Grisslehamnin satamaan vuorossa olikin siis pieni tuumailutauko, jonka tuloksena auton keula suuntautui loppujen lopuksi kohti Uppsalaa ja sen myötä luodetta. Uppsalassa poikkeaminen tapahtui oikeastaan loppujen lopuksi hetken mielijohteesta, mutta lyhyt pysähdys osoittautui ehdottoman kannattavaksi - kaupunki vaikutti nimittäin mielettömän kauniilta ja etenkin Pohjoismaiden suurimman kirkon tittelillä varustettu Uppsalan tuomiokirkko oli pysäyttävän upea! Pienenä knoppitietona muuten mainittakoon myös se, että kaupungin uimaseura Upsala Simsällskap on maailman vanhin uimaseura ja että Pekka Töpöhännän tapahtumat sijoittuvat suurimmilta osin kyseiseen kaupunkiin... ;)

As I already mentioned, we didn't have any specific plans concerning our little road trip, which meant that after anchoring to the harbour we parked the car and had a small thinking pause. In the end the decided to head towards northwest and chose our first stop to be beautiful Uppsala. The city turned out to be surprisingly nice and especially the cathedral (which is, by the way, the biggest in Nordic countries) was absolutely stunning! Some small trivia: the swimming team of Uppsala is the oldest one in the whole world and the scenes of Swedish Pelle Svanslös are located mostly to Uppsala. ;)

Uppsala was such a lovely place!

Mun olis tehnyt mieli jäädä perehtymään kaupungin tarjontaan hieman pidemmäksikin aikaa, mutta matkan ollessa vasta alkutekijöissään ei liiemmin auttanut jäädä lepäilemään laakereilleen. Ekan yön majapaikka löytyi loppujen lopuksi Borlängestä ostarin yläkerrassa sijaitsevasta itsepalveluhotelli Kupolenista.

I'd have loved to stay there longer and get to know to the city a bit better, but as the trip was just about to begin we had to move on. We ended up staying night in a self-service hotel in Borlänge.

Maanantaiaamun koittaessa matka jatkui kohti pohjoista ja Falunissa sijaitsevaa ruotsalaisen kuvataiteilija Carl Larssonin kotikoloa. Itse en olis varmaan edes tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta, mutta tyttärensä sivistyksestä huolta pitävä mamma ehdotti piipahdusta paikan päällä ja hyvä niin - useampi taiteilijan tuotos kun paljastui loppujen lopuksi tutuksi ja alue oli ympäristönäänkin uskomattoman idyllinen!

I just love the colors of these wooden houses - and they were everywhere!

We drove by this restaurant and decided to check out, if it's open - it was and it was totally worth stopping! Don't let the appearance bluff... ;)

.

This garden was full of everything cute! :D

Falunista ajelimme tutustumaan pikaisesti työkaverini suosittelemaan, kuvankauniiksi paljastuneeseen Rättvikiin ja, Taalainmaalla kun kerran oltiin, tsekkaamaan luonnollisesti myös iloisenpunaiset Taalainmaan hevoset eli Dalahästit! ;)  Maailman suurimpaan (13m) Dalahästiin ehdimme törmätä jo ekana reissupäivänä Avestan läpi kulkiessamme, mutta matkan varrelle sattui onneksi myös Moran lähistöllä sijaitseva Nusnäs. Söpöllä nimellä varustetusta pikkukylästä löytyi vanhin olemassaoleva sekä ehdottoman aito ja alkuperäinen Dalahästejä valmistava Grannas - hevosten historia ulottuu aina 1600-luvulle asti ja alun perin ne ovat olleet lähinnä lasten leluina toimivia puuteollisuuden sivutuotteita. Grannasissa vierailijoilla oli mahdollisuus päästä kurkkaamaan myös backstagen puolelle ja nähdä puuheppojen valmistusprosessi aina puun veistämisvaiheesta maalaamiseen ja viimeistelyyn saakka! Harvasta paikasta on myöskään mahdollista löytää yhtä montaa puuhevosta saman katon alta - vai mitäs sanotte? :D

On Monday morning we continued our way to north and Falun, where we visited the home of Swedish painter Carl Larsson. I wouldn't have even known about the existence of the place, but mom decided clearly to take care of her daughter's common knowledge and took me there - which was actually just good because the surroundings were really beautiful and I found out to be familiar with some of Larsson's artworks, as well! We visited also picturesque Rättvik and checked out the symbolical Dala Horses as we happened to be in the original manufactural area for them. We had already seen the biggest Dala Horse in the world (which is 13m tall) the previous day, but this time we dropped by in Nusnäs and had a chance to explore the manufacturing process of these cute, wooden horses from the very beginning! There are not that many places either where you have a chance to see that many wooden ponies - or what do you say? :D 

The biggest Dala horse in the world!

On our way to Rättvik...

...and there it is!

This 600m long wharf had a small wannabe-island in the end!

This is where the horses get their main colour...

...and this is how they look like when they're ready! :)

Väriskaalan päästä päähän ulottuvien ponien pyöriessä yhä silmissä matka jatkui maanantai-illaksi lähestulkoon Norjan rajalla sijaitsevaan Torsbyhyn, minne majoituimme pariksi yöksi äidin opiskeluaikaisen ystävän luo. Loppumatkan tarinoinnit taidan kuitenkin jättää toiseen kertaan, sillä muuten tiedossa on jälleen kerran kilometrien mittainen jaarittelu - palatkaamme siis asiaan piakkoin! ;)

After seeing so many wooden ponies in all the possible colors we continued our way to Torsby, which is relatively close to the border line to Norway and where the friend of my mom offered us a nice place to stay for two nights. Nevertheless, I'll tell about the rest of the trip another time - otherwise this post is going to last forever, haha :D