Ohje 3 päivään Lontoossa Lauran kanssa eli kuinka kävellä paljon, juoda liikaa kahvia ja ottaa valokuvia kaikesta.

Kävelkää jalkanne kipeiksi ja muistakaa olla loputtoman uteliaita kaikesta. Poiketkaa kaikille päivän aikana vastaan sattuville, houkuttelevalta näyttäville kujille ja kaduille; piipahtakaa hetken mielijohteesta vastaan tupsahtaneessa kirkossa ja ihailkaa sen katosta roikkuvia, kimaltelevia tähtiä. Älkää antako sateen häiritä menoanne, sillä Lontoo näyttää kauniilta sen yläpuolella roikkuvasta paksusta, harmaasta pilvimassasta sekä taivaalta valuvasta tihkusateesta huolimatta. Kastelkaa varpaanne ja kirotkaa sadetakin puutetta, mutta olkaa silti liian hurmioituneita ympäriinsä vaeltelusta jatkaaksenne matkaa metrolla.

Lontoo haltuun aina Big Beniltä...

...ja London Eyelta...

...aina Tower Bridgelle saakka!

Vaeltelun myötä vastaan tulee sateisia ja tyhjyyttään kumisevia puistoja...

...värejä hehkuvia pikkukujia...

...sekä talojen väleistä pilkahtelevia, mielenkiintoisen näköisiä pilvenpiirtäjiä...

...kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Varatkaa liput musikaaliin ja pakahtukaa siihen musiikin, värien, liikkeiden ja tunteiden muodostamaan maailmaan, johon muutaman kympin kustantanut lippu teidät päästää hetkeksi uppoutumaan.

Juokaa aivan liian monta isoa kupillista kahvia, jotta ehditte käydä mahdollisimman monessa kivalta näyttävässä kahvilassa. Etsikää mukavin nurkkapöytä, katselkaa ikkunan takana elämää sykkiviä kaupungin katuja, syökää pala kakkua tai kauniisti kuorrutettu cupcake hyvällä omallatunnolla ja lukekaa yhteen putkeen puolet mukananne olevasta kirjasta vain, koska tuntuu juuri siltä.

Heittäytykää juttusille vieraiden ihmisten kanssa ja rupatelkaa niitä näitä. Kuunnelkaa, miten kahvilan myyjä kertoo teille epäonnisesta perjantaistaan ja miten kirkon työntekijä esittelee kirkon toisen maailmansodan jäljiltä säästyneet rakennuksen osat.

Käykää British Museumissa ja ihmetelkää uskomattoman taidokkaasti kaiverrettuja rukouspähkinöitä, koristeellisia kelloja sekä zimbabwelaista sadan triljoonan dollarin seteliä. Imekää itseenne sydämenne kyllyydestä uusia asioita ja ihmetelkää, miten suuri ja monipuolinen paikka maailma oikein onkaan. (Ajakaa itsenne myös vahingossa nälkäkiukun partaalle ja ärsyyntykää siitä, miten yhdestäkään museon kahvilasta ei löytynyt jogurttia hedelmillä. Big problems, you know...)

Kyllä, se on kello!

Kantakaa kameraa mukananne koko ajan ja ottakaa paljon valokuvia kaikesta mahdollisesta. Älkää välittäkö siitä pikkuseikasta, ettette välttämättä tee puolillakaan kuvista yhtään mitään koskaan, vaan nauttikaa yksinkertaisesti valokuvaamisen riemusta.

Kuvia voi ottaa esimerkiksi hieman pelottavasta kirkosta...

...värikkäistä rakennusten seinistä...

...ja kauniista puurokulhoista.

Syökää 2£ aamupala hostellilla ja löytäkää itsenne keskustelemassa elämän tarkoituksesta puoli seitsemältä aamulla Etelä-Afrikasta Lontooseen muuttaneen työntekijän kanssa.

Kulkekaa eriparisukissa, ottakaa vastaan ohikulkijan tarjoama tulppaani, kävelkää vahingossa päin tolppaa ja naurakaa omalle typeryydellenne.

Ennen kaikkea nauttikaa täysin sydämin siitä sydämen räjäyttävästä vapauden tunteesta; tunteesta, joka syntyy kävellessänne miljoonakaupungin kaduilla ja tajutessanne, ettei yksikään vastaantulija tunnista teitä, ettei kukaan odota teitä missään eikä kerro teille, mitä teidän pitäisi tehdä. Että teidän ei tarvitse kysyä keneltäkään, mihin aikaan, mitä ja missä syödä, milloin herätä tai milloin pysähtyä katselemaan maisemia. Että saatte tehdä juuri ja prikulleen mitä haluatte.

Viettäkää yö lentokentällä ja palatkaa takaisin kotiin silmät ristissä mutta onnellisena. Syökää viimeisenä tekonanne ennen lentokoneeseen hyppäämistä aamupalaksi lautasellinen lettuja sekä maailman parhaaksi osoittautunut japanilainen munakas.

Millainen reissuroosa Laura oikein on?

Tulevien matkasuunnitelmien päässä pyörittely on saanut mut pohdiskelemaan siinä sivussa sitä, millainen matkailija oikeastaan olen. Millaisia juttuja arvostan, millaisista kohteista pidän ja miten käyttäydyn reissun päällä ollessa - tällaisten asioiden mietiskely oli tavallaan aika terapeuttista ja toimi pienenä itsetutkiskeluna kaiken arkihälinän keskellä!

Aloitetaan tärkeimmästä: omatoimisuus on mulle matkustamisessa tärkeää ja kierrän yleensä kaikenlaiset valmispakettimatkat kaukaa. Älkää käsittäkö väärin, niissä ei toki ole mitään vikaa enkä missään nimessä arvostele ihmisiä, jotka ottavat mieluummin valmiin setin ja käyttävät aikansa ja energiansa itse lomailuun. Mulle tällaiset "liian valmiit" ratkaisut tuntuvat kuitenkin lähinnä ahdistavilta ja tylsiltä, sillä koen suuren osan reissuhuumasta tulevan ihan siitä itse suunnittelusta ja asioiden järjestelystä. :) Lisäksi tykkään olla ainakin suhteellisen perillä kaikista reissun päällä tapahtuvista asioista ja huomaan monesti olevani se, joka pitää huolta kulloisenkin sijainnin sekä tarvittavien reittien ja navigaatio-ohjeiden kaltaisista käytännön asioista.

Tästä päästäänkin siihen, miten suunnittelen välillä hieman liikaakin etukäteen. Mikäänhän ei tunnetusti ole kivempaa kuin tulevien matkojen fiilistely alkaen kohteen valinnasta, lentojen tai muiden matkantekovälineiden aikataulujen metsästämisestä sekä majapaikkojen pohdinnasta ja päättyen nähtävyyksien, ravintoloiden ja paikallisten vinkkien mietiskelyyn - eikös? Mulla on kuitenkin taipumusta päästää innostus tän suhteen vähän liiankin avoimesti valloilleen ja hyvin nopeasti reissusuunnitelma onkin hengästyttävän täynnä yhtä sun toista aktiviteettia :D Samaan aikaan nautin kuitenkin myös suunnittelemattomista päivistä ja oman mielen ja fiiliksen mukaan tehdyistä päiväohjelmista, mikä toimii luonnollisesti melko suurena kontrastina juuri mainitulle suunnitteluinnostukselle.

Lämmin viltti, suklaalevy, matkakirjoja sekä vanha kunnon reissuvihko toimivat hyvänä starttina mille tahansa reissulle!

Viikon mittaiset, rantatuolissa auringon alla löhötyt rentoilulomat eivät vaan ole se mun juttu - hieman aktiivisempaa sen olla pitää! Silloin tällöin pari hieman rennompaa päivää ovat toki tarpeen ja tekevät ainoastaan hyvää, mutta vähänkään pidempään jatkuva löysäily saa lähinnä hermot kireälle. Tämä piirre tuli huomattua erittäin hyvin viime lokakuussa tehdyn Kreikan-loman aikana, jolloin olimme varanneet juurikin tyypillisen 7vrk all inclusive-paketin Ateenan lähistöllä sijaitsevasta pikkukylästä. Puolentoista vuorokauden auringossa torkuskelun sekä kirjan lueskelun jälkeen olin jo kypsä tekemään jotain muuta ja onnistuin aiheuttamaan matkaseurana olleille äidille sekä sisaruksille harmaita hiuksia jatkuvalla sätkyilylläni :D Onneksi päiväreissut Ateenaan, lähikylien tutkailu sekä mukana olevat lenkkitossut ja viereinen, oikein hyvänä treenipaikkana toiminut leikkipuisto saivat purettua pahinta turhautumista melko hyvin!
Tykkään siis tehdä, nähdä ja kokea asioita ja all inclusive-lomilla koen lähinnä menettäväni joka hetki hirveästi uusia kokemuksia pysyessäni hotellialueen sisällä tai sen lähistöllä - puhumattakaan sitten siitä, miten ahdistavalta paikallaan makaaminen ja jatkuva syöminen alkavat nopeasti tuntua... Oon myös lähtökohtaisesti aina valmis kokeilemaan uusia asioita ja olen aika ennakkoluuloton.

Kaupunkikohteista puhuttaessa mun tavaramerkkini on ehdottomasti kävely. Tykkään kävellä paikasta toiseen lähinnä siitä syystä, että sillä tavalla nyt vain näkee monesti paljon enemmän ja päätyy sellaisiin paikkoihin, joita ei olisi ikinä onnistunut löytämään metron/bussin/junan kanssa liikkuessa. Välillä tääkin tosin menee jo hieman liiallisuuksiin, sillä aina silloin tällöin huomaan sinnikkäästi vaeltelevani ympäri kaupungin katuja sateesta tai mahdollisesta kiireestä huolimatta... :D

Mitä veikkaatte, olisiko tätä tullut bongattua bussin ikkunasta käsin? (New York, USA 2016)

Prahassa muutama vuosi sitten käydessäni päädyin kävelemään alas Petrinin kukkulalta pienestä sateesta huolimatta köysiratajunan sijaan ja se kannatti - matkalla satuin nimittäin poikkeamaan taidegalleriaan, josta muodostui loppujen lopuksi yks reissun lempiasioista! (Praha, Tsekki 2014)

Lisäksi musta on ihanaa kiivetä korkeille paikoille ja nähdä ympäröivät maisemat lintuperspektiivistä! Jos jossain on siis korkeita paikkoja ja edes orastavat mahdollisuudet hyviin maisemiin, siellä olen varmasti myös minä :D

Ateena, Kreikka 2015. 

Pariisi, Ranska 2016.

Toiset meistä ovat selkeästi enemmän kaupunki-ihmisiä, toisia taas kiinnostaa maaseutu ja luonnon läheisyys. Toiset viihtyvät paukkupakkasten keskellä, toiset eivät voisi kuvitellakaan matkustavansa minnekään, missä lämpötila livahtaa alle +30 asteen. Arktiset paukkupakkaset tai tropiikin tuulet, miljoonakaupungit tai viidenkymmenen asukkaan kylät kaukana sivistyksestä - I'm all in anyway! Kuten monessa muussakin asiassa, pätee myös tässä mun mielestäni kohtuus ja kaikkea sopivassa suhteessa onkin yleensä onnistunut yhdistelmä. ;)

Kaukaa pohjoisesta... (Murmansk, Venäjä 2007)

...etelän lämpöön. (Side, Turkki 2011)

Maailman väkirikkaimpien maiden... (Varanasi, Intia 2007)

...ja loputtomien pilvenpiirtäjien keskeltä... (Hong Kong 2015)

...Neuvostoajoista muistuttaviin, hieman resuisiin pikkukyliin ja -kaupunkeihin sekä... (Võru, Viro 2015)

...paikkoihin, missä ei ole mitään eikä ketään muuta. (Vadsø, Norja 2014)

Shoppailu kuuluu harvemmin mun to do-listalleni ja olenkin enemmän kulttuurin, nähtävyyksien sekä kauniiden paikkojen ja maisemien suurkuluttaja. En ole mikään ostoshamsteri arkielämässäkään ja tämänhetkisen elämäntilanteen ollessa enemmän tai vähemmän nuuskamuikkumainen ei tavaroiden hamstraaminen tunnu järkevältä. Toki ostan, mikäli eteen sattuu jotain todella kivaa tai oikeasti tarpeellista, mutta pääasiassa käytän reissubudjettini ehdottomasti ennemmin erilaisten paikkojen näkemiseen, museoiden tai muiden nähtävyyksien pääsylippuihin sekä syömiseen. Matkamuistojen osaltakin saldo jää monesti säälittävän pieneksi; keräyksen kohteena olevat shottilasit täytyy toki napata mukaan jokaisesta uudesta maasta, mutta muuten mun souvenir-osastoni koostuu lähinnä ruokakauppojen antimista. Kai jonkun muunkin mielestä ruokakaupat ulkomailla ovat huomattavasti ostoskatuja ja rihkamakojuja mielenkiintoisempia? :D Samoin en myöskään ole yleensä halukas käyttämään rahojani tai aikaani juhlimiseen enkä varsinkaan sitä seuraavaan krapulaan.

Vadsø, Norja 2014.

Lontoossa kävin ekaa kertaa "oikeassa" musikaalissa ja tää oli kyllä niin money well spent-hetki ettei tosikaan! (Lontoo, Iso-Britannia 2014)

Nautin suunnattomasti myös kirkoissa käymisestä siitäkin huolimatta, etten kuulu kirkkoon enkä ole koskaan ollut millään tavalla uskonnollinen tai hengellinen ihminen. Jostain syystä huomaan kuitenkin aina ulkomailla (sekä välillä myös ihan Suomessakin!) päätyväni mitä erilaisimpiin kirkkoihin, temppeleihin sekä luostareihin. Vaikka itse ei uskoisikaan mihinkään, ovat erilaiset pyhät paikat kunnioitusta ja arvostusta herättäviä puhumattakaan niiden merkityksestä niin yksittäisille ihmisille kuin kansakunnillekin! Kirsikkana kakun päällä toimii toki se pikkuseikka, että yleensä ottaen tällaiset paikat eivät ole myöskään sieltä kaikkein rumimmasta päästä ;)

Notre Dame, Pariisi 2016.

Basilica of the National Shrine oli ehkä yks mun tähänastisesti kauneimmista katolisista kirkoista! Washington, USA 2016.

Pyhän Vituksen katedraali on jäänyt myös todella elävästi mieleen :) (Praha, Tsekki 2014)

...puhumattakaan upeaakin upeammista hindutemppeleistä... (Singapore 2015)

,,,tai suitsukkeiden savun kyllästämistä buddhalaisista temppeleistä! (Hong Kong 2015)

Nukkumisen ja syömisen suhteen oon monesti melko lailla säästölinjalla, tosin en aina täysin budjettisyistä - musta nyt vaan on mukavampaa nukkua hostelleissa tai Airbnb-asunnoissa ja syödä katukeittiöissä hienojen fine dining-ravintoloiden sijaan. Tässäkin on toki poikkeuksia ja esimerkiksi tällä hetkellä mulla on varattuna Bergenistä yksi yö hotellista, jonne halusin ehdottomasti hotellin itsensä takia. Suurimman osan ajasta varsinkin itsekseni matkustaessani kierrän kuitenkin hotellit kaukaa. Toisaalta hotelleissa yöpyminen on toki benchmarking-mielessä ja oman alan näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoista, mutta sitäkin enemmän arvostan kuitenkin hostelli- ja Airbnb-elämän ohessa tuleva sosiaalista puolta. Tällä tavalla reissatessa päätyy monesti tapaamaan mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä sekä kuulemaan paljon hauskoja tarinoita, joita sitten jakaa eteenpäin ystäville ja perheelle! Syömisestä puhuttaessa tykkään yleisesti ottaen turhan hienoja ja superkalliita ravintoloita enemmän ehkä hieman vaatimattomammista, mutta lähestulkoon aina myös paljon viihtyisämmistä ja mielenkiintoisemmista ravintoloista tai street food-kojuista. Etniset ruoat ovat lisäksi aina olleet lähellä sydäntä ja mottoni ruoan suhteen onkin se, että maistan kaikkea niin kauan, kun se ei ole uhanalaista tai elävää! ;)

Tää majapaikka oli ehkä yks mun mielenkiintoisimmista hostelliöistä ikinä.  Hostellista ei yllättäen löytynytkään meille varattua huonetta ja loppujen lopuksi päädyimme nukkumaan henkilökunnan tiloissa, jonne päästäkseen piti kiivetä superjyrkkiä tikkaita pitkin lähes katonrajaan. Pieneltä "parvelta" ei löytynyt myöskään reunaa, joten koko yön sai jännätä, ettei vahingossa päätyisi kierimään monta metriä alapuolella häämöttävälle kivilattialle :D Manila, Filippiinit 2015)

Välillä on toki enemmän kuin ihanaa tälläytyä ja syödä kunnollista, todellisten ammattikokkien tekemää ruokaa valtavien kristallikruunujen alla... (Royal Caribbeanin risteily, 2015)

...mutta suoraan sanottuna Vietnamin katukeittiöiden keitot asiaankuuluvasti lapsille (tai paikallisille...) mitoitettujen ruokailuryhmien ääressä nautittuna on jäänyt hivelemään makuhermoja pidemmäksi aikaa! (Hua Hin, Vietnam 2015)

Myös Kiinan katuruokatarjonta oli herkullista sekä ennen kaikkea mielenkiintoista... (Fenghuang, Kiina 2015)

...vai mitäs sanotte? (Zhangjiajie, Kiina 2015)

Toisinaan huippuluokan kulinaristinen elämys voivat olla myös Norjan tuntureilla nautitut sämpylät, lapsuusaikojen muovimukeista nautittu kahvi sekä suklaapuput! (Vadsø, Norja 2014)

Ruoasta puheen ollen reissun päällä pääsee toisinaan iskemään nälkäkiukku, jonka yllättäessä musta tulee kertakaikkisen kauhea! Hermostun aivan uskomattoman pienistä asioista, saatan kommentoida matkaseuralaisille asioita hieman turhankin kärkkäästi ja kaikki tuntuu yhtäkkiä olevan huonosti sekä kaatuvan päälle. :D Tän vuoksi yritän yleensä pitää mukanani jotain pientä purtavaa pahimman verensokerivajeen taittamiseksi tai vaihtoehtoisesti huolehtia siitä, että lähistöltä on mahdollista napata jonkinlaista syötävää tarpeen vaatiessa. Mikään ei myöskään ole kamalampaa kuin ruokapaikan metsästäminen siinä vaiheessa, kun nälkä alkaa olla huutava!

Vielä tähän mennessä en oo kokenut aikaeroja kovinkaan raskaiksi - ehkä siitä syystä, että oon aika lahjakas nukkumaan kaikenlaisissa kulkuvälineissä. Tiedän monia, jotka eivät voi missään nimessä nukkua esimerkiksi busseissa tai junissa eikä mulla oo hajuakaan, miten ihmiset silloin saavat hieman pidemmät matkustusajat kulumaan. :D Lennoillakin oon nykyään unessa jo ennen kuin kone on noussut maasta... Arkielämässä mun väsymyksensietokyky on suhteellisen matala ja pinna lyhenee jo vähäisenkin univajeen takia, mutta matkustaessa tää ominaisuus häviää syystä tai toisesta eikä väsymys paina ollenkaan niin paljon kuin tavallisesti.

No, mitäs sanotte, reissukaverit - löytyykö tuttuja piirteitä? ;) Millaisia matkailijoita sieltä oikein löytyy?

Dim sumeja, auringonpaistetta ja kihlasormuksia

Washingtonista paluun jälkeinen viikonloppu hujahti, jos vain suinkin mahdollista, vielä ekoja päiviäkin nopeammin. Lauantaina takaisin NYCiin palattuani käänsin nenän kohti Bronxia ja siellä asuvaa ystävääni, jonka luona majailin viikonlopun ajan. Jälleen kerran tuli huomattua, miten uskomattoman monipuolinen ja värikäs kaupunki New York oikein onkaan - metroasemalta ulos astuessa tuli nimittäin aivan sellainen olo, kuin olis hypännyt täysin toiseen maailmaan. Ympärillä pulppuileva puheensorina oli vaihtunut englannista espanjaksi, grocery storet olivat muuttuneet supermercadoiksi ja vastaan kävelevistä ihmisten ulkonäöstä pystyi helposti tunnistamaan latinojuuret. Muistelisin lukeneeni jostain, että yli puolet Bronxissa asuvista ihmisistä ovat latinalaisamerikkalaista alkuperää ja sitä ei ollut kyllä vaikea huomata! :) 

Olo oli kieltämättä hieman tällainen muutaman tunnin yöunien ja aikaisen aamuherätyksen jälkeen New Yorkiin saavuttuani.... :D

Times Squaren metrotunnelissa ihmisiä viihdytti iloinen musikanttiveikko! :)

Chinatownissa harhailua ja jatkuvia flashbackeja vuoden takaiseen Hong Kong-elämään, kaupungin katuja pitkin vaeltelua, American Museum of Natural Historyn loputtomiin aarteisiin tutustumista, upeita auringonlaskuja, Upper East Siden hillittömän hintaisten asuntojen ihmettelyä, Central Parkin sunnuntaisen vilinän seuraamista, herkullista vietnamilaista ruokaa sekä Sinkkuelämästä tutuksi tulleiden Carrien portaiden etsiskelyä: siinäpä viikonlopun ohjelma lyhykäisyydessään. Pariin päivään saa todella mahdutettua paljon kaikenlaista vaikka sitten hieman yöunien kustannuksellakin - mutta hei, kuka sitä nyt New Yorkiin asti lähtisi muka nukkumaan? ;)

Mun on vaikeaa kuvailla sanoin, millaisen muistoryöpyn Chinatownin katujen vilinä ja tunnelma oikein aiheuttivat...

We meet again, my dear durian!

Pienet, kiinaa kiihkeästi pulputtavat mummot kuuluivat toki asiaan - samoin kuin se, ettei kukaan vastaantulijoista juurikaan vaivautunut väistämään, saati sitten pyytelemään anteeksi pieniä tönäisyjä. ;)

Söin ekaa kertaa dim sumeja ja ylipäänsä kiinalaista ruokaa viime toukokuun jälkeen ja kyllä muuten maistui taas pitkän tauon jälkeen!

Jälkkärinä bubble tea - toimi!

Sinivalas luonnollisessa koossaan - no, olihan se VALTAVA.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, mitä mieltä oon tästä pikkutoukasta...

Toki käytiin moikkaamassa myös sitä kuuluisaa T-Rexiä! 

Etelä- ja Väli-Amerikan kulttuureista sekä heimoista kertovat näyttelyt nousivat ehdottomasti suosikkilistan kärkeen! Museoon olis jäänyt vielä tutkailtavaa ja kierreltävää vaikka millä mitalla, eli eiköhän täällä tulla piipahtamaan vielä uudestaankin seuraavan reissun yhteydessä... :) Museokäyntiä varten kannattaa siis varata riittävästi aikaa (meillä hujahti paikkaa kierrellessä reilut kolmisen tuntia ja yksi kerros jäi vielä kokonaan kiertämättä nälän alkaessa painaa päälle) ja jos mahdollista, jakaa tutustuminen vaikka kahdelle eri päivälle.

Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut paljon porukkaa nautiskelemaan keväisestä ilmasta piknikin, leijan lennättämisen tai erilaisten pelien merkeissä.

Miehestä ei ole vielä tietoakaan, mutta ainahan sitä voi käydä valitsemassa Tiffanyn säihkyvistä valikoimista itselleen kihlasormuksen valmiiksi, eikö totta? ;)

Yritin käydä kurkkimassa, josko Herra Oikeaa olisi näkynyt Sinkkuelämästä tutuilla Carrien portailla, mutta Mr. Big loisti ainakin tällä kertaa poissaolollaan. Portaat löytyivät West Villagesta, vaikka sarjassa asunnon annetaankin ymmärtää sijaitsevan Upper East Sidella - mistä mekin niitä aluksi yritimme metsästää... :D

Sunnuntai-illan auringonlasku Jerseyn Cityn siluetin taa!

Viikonloppu oli tosiaan kaikin puolin äärettömän mukava ja tuntui mahtavalta saada nauttia Zaidan harvinaislaatuisesta seurasta taas pitkästä aikaa. Mä oon sanonut monta kertaa viime kevään vaihdon jälkeen, etten arvannutkaan, miten kalliiksi muutama kuukausi Aasiassa loppujen lopuksi tulisikaan - sitähän kun sattuu tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka asuvat eri puolilla maailmaa ja tapaamisten järjestämiseksi on sitten pakko reissata vähän sinne sun tänne. Miten harmillista... ;) Seuraavat treffit sovittiinkin tilanteesta riippuen joko Suomeen, New Yorkiin tai Zaidan tulevaisuudenhaaveissa siintävään Los Angelesiin.

Reissun viimeisten päivien kuulumiset taidan jakaa vielä erilliseen postaukseen, ettei tää julkaisu venähdä aivan kilometrien mittaiseksi. Palataan New Yorkin vilinään vielä ainakin kertaalleen myöhemmin, toivon mukaan ette oo siis ehtineet vielä totaalisesti kyllästymään reissupostauksiin ;)