Näytetään tekstit, joissa on tunniste family. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste family. Näytä kaikki tekstit

Olipa kerran kirjoittamisen suhteen kunnostautunut bloginpitäjä, suuret suunnitelmat sekä tarina vuodesta 2016.

1 comment
Eilisestä, ehkä aavistuksen negatiivissävytteisestä päivityksestä sekä tukkoisesta nenästä huolimatta vuosi vaihtui kuitenkin loppujen lopuksi mukavissa merkeissä. Kolmen peiton alla vietetyn päivän jälkeen olo oli illalla onneksi jopa niinkin hyvä, että selvisin sohvanpohjalta kahdelle jalalle, Eturinteille katselemaan Levin panostusta rahojen tykittämiseen taivaalle sekä vieläpä kurkkimaan hetkeksi upeita, taivaalla kirkkaina leimuavia revontulia tunturin päälle tyttöjen kanssa. Koska vuoden vaihtuminen vaatii luonnollisesti juhlajuomaa, nautittiin se tällä kertaa pahvimukeista venäläisen kuoharin merkeissä. Ei siis ollenkaan hassumpaa!


Muutaman päivän sairastaminen yhdistettynä jokavuotiseen, aina yhtä innokkaaseen lupausten ja tavoitteiden asettamiseen ovat saaneet tämänkin rään ja kuumeen turruttaman pääkopan pyörät kirskahtelemaan vaivalloisesti liikkeelle. Tähän mennessä keskittymis- ja jaksamiskyky on ylettynyt Disneyn piirrettyjen tasolle, joten blogin päivittäminen tuntuu jo omalla tavallaan jonkinlaiselta superman skillsejä vaativalta toiminnalta! :D Tässä suuressa aktiivisuuspuuskassani aattelin myös ottaa lähipäivien tavoitteeksi työhakemusten ja ansioluetteloiden päivittämisen ajan tasalle niin suomeksi, in english kuin på svenskakin. Samaan syssyyn voisi toki myös vaikka alkaa hakea kesätöitä, suunnitella keväällä edessä häämöttävää opparikummitusta sekä uudistaa blogin ulkonäköä johonkin vähän mukavampaan... Jos ottaa huomioon sen, miten onnistuneesti maailman parhaan aamupuuron sekä herkkumunakkaan sisältäneet aamupalasuunnitelmat muuttuivat tänä aamuna mustaksi, palaneelta valkosipulilta haisevaksi lätyksi sekä puolet inkivääripussista sisältäneeksi puurovelliksi, ei odotukset oo näidenkään suunnitelmien suhteen kovin korkealla...:D

Kunnon bloggarin velvollisuuksiinhan kuuluu tässä vaiheessa vuotta julistaa kulunut vuosi joko parhaaksi tai paskimmaksi ikinä, väli-ilmaisuja ei siis sallita. Asiaan kuuluu tietty myös vuosikatsaus, sillä tokihan kavereita, tuttuja, kumminkaimoja ja naapurin kissanpentujakin kiinnostaa, mitä juuri minä olen tänä vuonna tehnyt. Koska musta näin vuodenvaihteen kunniaksi tuli jälleen kerran kunnon bloggaaja (kyllähän nää kaksi päivitystä vuorokauden sisällä sen jo todistaa), vuosikatsaus tulee siis tässä, olkaapas hyvät!


Tammikuussa...

...oli perkeleen kylmää. -40 asteesta saa ehdottomasti kaiken irti, kun pääsee kiipeämään lähes 800 askelta käsittävät, lumen täyttämät portaat ylös työpaikalle ennen aamuseitsemää!
...testasin ekaa kertaa surf yogaa saaden lopputulokseksi rentoutuneen mielen sijaan lähinnä mustelmaiset polvet.
...kävin 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa ekaa kertaa baarissa ja sain krapulan yhdestä lonkerosta sekä skumppalasillisesta.

Helmikuussa...

...rikoin polveni jumpassa ja olin hajoittaa pääni totaalisen treenikiellon seurauksena.
...leikin opiskelijaa eli istuin useampana päivänä Coffee Housessa läppärin kanssa ja join aivan liian paljon soijacappuccinoja.
...tanssin aamuyöhön asti baarissa aurinkolasit päässä ja kärsin sen jälkeen maailman kauheimmasta krapulasta.
Ja sitä lunta. Sitä lunta tuli niin hemmetisti.
Maaliskuussa...

...hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Kuin hullu.
...elin lähes ällöterveellistä elämää kunnes...
...tuli pääsiäinen ja söin ehkä elämäni pahimman ähkyn. Suklaa-appelsiinit, you bastards!
Tämän savulohi-ruisleivän takia tuli hiihdettyä reilut 20km! Mitä tahansa hyvän ruoan eteen... :)
Huhtikuussa...

...laskimme rakkaan kämppikseni Elisan kanssa Levin Eturinteen pulkalla alas unohtaen, että välittömästi sen jälkeen suunnitelmissa oli ravintolaillallinen pitkän kaavan kautta.
...juhlin synttäreitä sekä Levi-kauden päättäjäisiä yhtä aikaa. Yksi sana: auts.
...rakastuin New Yorkiin, söin pekoni-vuohenjuusto-taateli-vaahterasiirappipuuroa, tapasin ihania vaihtokavereitani ja katselin kotimatkalla lentokoneen ikkunasta Grönlannin yläpuolisella yötaivaalla leimuavia revontulia.
Niin että miten meni omasta mielestä?
Toukokuussa...

...aloitin kesäkauden Ahvenanmaalla juomalla kimaltelevaa skumppaa suosikkityttöjeni kanssa.
...kävin muutaman päivän reissun Pariisissa, mutta en suloisista savupiipuista, viihdyttävästä Barbie-näyttelystä tai hyvästä ruoasta huolimatta oppinut tykkäämään ranskan kielestä tai napannut kiinni siitä, miksi Pariisi nyt muka on the place to be. Varför Paris, vi har ju Åbo!
...kävin kuuntelemassa ruotsinsaamelaista joikulaulua pienessä, ahvenanmaalaisessa kirkossa.

Barbiekin on siis huomannut miesten todellisen merkityksen elämässä!
Kesäkuussa...

...tein töitä samoissa määrin kuin hiihdin maaliskuussa, eli selkeästi yli terveen rajan.
...saimme Miian kanssa idean ja ostimme alle kaksi viikkoa tästä eteenpäin lentoliput Nepaliin.
...istuskelin harvoina vapaahetkinäni Maarianhaminan kahviloissa espanjankirjojen ja isojen kahvikuppien kanssa.



Heinäkuussa...

...parisuhdestatus: married with work, in an open relationship with spinning and bodycombat.
...irtisanoin itseni elämäni ekaa kertaa koulusta.
...tanssittiin muun muassa Tungevaag & Raabanin, Vengaboysin sekä Fiven tahtiin Rockoffissa.

Jokaisena yhdeksänä Rockoff-päivänä vuorossa oli eri asuteema, tietenkin!
Elokuussa...

...vietin pari elämäni rentouttavinta päivää Kemiön saaristossa tehden absolutely nothing ja nauttien siitä enemmän kuin koskaan.
...kävin muutaman päivän pikareissun Malmössa sekä Kööpenhaminassa katsomassa komeita tarjoilijapoikia, nauramassa skånen murteelle sekä hymyilemässä pastellinvärisille taloille.
...päätin kesän pullolliseen kultahippukuoharia.

"Laulua ja omenia ja vapaus nukkua pitkään aamulla, se vasta jotain. Eikä kukaan kuljeskele hokemassa, että ne ja ne asiat ovat tärkeitä ja että ne täytyy hoitaa eikä niitä voi siirtää... Minä annan niiden hoitaa itse itsensä parhaansa mukaan!" - Juksu
Syyskuussa...

...pysähdyin kotiin kokonaiseksi kolmeksi päiväksi lukemaan Muumi-kirjoja ja juoksemaan täysin vahingossa puolimaratonin.
...etsin näkinkenkiä Jäämeren rannalta ja harhailin tunturissa riemuidioottina nauttien tuulesta ja litimäristä varpaista.
...pääsin lopulta näkemään Etelä-Norjan postikorttimaiset vuonomaisemat 



Lokakuussa...

...kahlasin polviani myöten rapavedessä Kathmandun kaduilla ukkosmyrskyn ja sähkökatkoksen aikaan etsimässä itselleni iltapalamunakasta.
...vietin kymmenen sanoinkuvaamattoman upeaa päivää Himalajan vuoristossa vaellusporukkamme kanssa täysin eristäytyneenä muusta maailmasta, heräsin aamuisin mukisematta neljältä aloittamaan vaeltamisen (toim. huom. Ennen aamukahvia!) ja selvisin 4130m korkeuteen kiipeämisestä vatsataudista ja ainoastaan vihanneskeittoa sisältäneestä ruokavaliosta huolimatta.
...ehdin pohtia elämää uskomattoman monelta eri kantilta.
Hirssistä valmistettu, riisiä ja ghee-voita sisältävä ja lämpimänä tarjoiltu "local wine" maistui juuri niin herkulliselta kuin miltä se näyttääkin.
Marraskuussa...

...aloitin joululaulujen kuuntelun ja piparkakkumausteen yliannostuksen samalla sekunnilla, kun palasin takaisin Suomeen.
...muutin itseni, sukseni ja tonttulakkini takaisin Lappiin ja tunsin tulleeni takaisin kotiin.
...aloitin kuuden viikon mittaisen ihmiskokeen nimeltä Superdieetti ja elin kuukauden vegetaristina.
Kauden alkajaisiksi käytiin toki hakemassa shamaanilta Lapin kaste ja hyvää onnea tuleville kuukausille!
Joulukuussa...

...kävin mielenkiintoisessa tapahtumassa, jossa opetettiin muun muassa imemään energiaa maapallon keskustimantista sekä ottamaan yhteys yksisarvisiin. 
...SuperLeviNight happened.
...tajusin, että on tämä taas ollut melkoinen vuosi. 
Terveiset tunturista!

Kuluneina päivinä.

Leave a Comment
Olen juossut pitkään ja raivokkaasti, tuntenut itseni vahvaksi ja voittamattomaksi kilometrien jäädessä taakse ja nauttinut liikkumisen aikaansaamasta vapauden tunteesta. Saanut tosin äkillisestä innostuksesta ja asfaltilla juoksemisesta myös pohjelihakseni jumiin sekä vasemman sääreni kipeäksi...

Nähnyt paljon painajaisia ja heräillyt aamuöisin miettimään kouluasioita.

Istunut hammaslääkärin tuolissa kahtena päivänä. Lapsuudesta tutut hammaslääkärit, yli kymmenen vuoden takaiset julisteet terveyskeskuksen seinällä ja sama vanha Siwan kanssa saivat miettimään elämän muuttumattomuutta sekä huomaamaan myös sen, miten paljon vuodet ovat muuttaneet mua ja ajattelumaailmaani.

Pohtinut, miten onnellinen oon siitä, ettei mun elämäni ole enää nykyään vanhoilla kotiseuduilla. Miten en kestäisi pääsääntöisesti samanlaisena toistuvia kuvioita, samoja kasvoja ja minimaalisen pieniä piirejä päivästä toiseen.

Opiskellut, opiskellut ja opiskellut.

Saanut toisen pikkuveljen lomille armeijasta ja nauttinut näin ollen laatuajasta kaikkien mun rakkaiden sisarusteni seurassa.

Pohtinut sitä, miten saman asian voi saada kuulostamaan aivan eriltä riippuen täysin siitä, miltä kannatta tilannetta päättää katsella. Omasta mielestäni oon hieman päämäärätön mutta täysin onnellinen, reissukuumeen sairastuttama haaveilija. Jonkun mielestä oon rohkea ja itsenäinen, oman pääni mukaan menevä, toisen mielestä taas laiska ja saamaton haahuilija.
Pankin tädin ilmaisun mukaan oon taas työtön, opinnoissaan myöhästynyt opiskelija ilman yhtäkään oikeaa ammattia, jolla on säälittävän pienet kuukausitulot ja jonka osoite on edelleen vanhempien luona.

Astunut koirankakkaan jos toiseenkin.

Hymyillyt auringolle.

Viettänyt monta nauruntäyteistä tuntia kiinalaisessa ravintolassa rakkaiden, monen vuoden takaisten ystävien kanssa. Ollut sydänjuuriani myöten onnellinen siitä, että mun elämässä on niin paljon upeita ja rakkaita ihmisiä, joiden kanssa jälleennäkemisen hetkellä tuntuu siltä kuin edellisestä kerrasta olisi hujahtanut vuoden sijaan vain muutama päivä.

Paistanut vohveleita.

Harkinnut lähteväni Nepaliin vaeltamaan.

Haistellut sateen jälkeistä ilmaa, kuunnellut pikkulintujen laulua ja rakastanut kevättä.

Pidellyt sylissäni vastasyntynyttä, orvoksi jäänyttä karitsaa ja ollut lähellä adoptoida kyseisen söpöläisen itselleni.

Iloinnut uusista juoksuhousuista.

Syönyt liikaa kaurapuuroa.

Itkenytkin ihan vähän. Stressistä, ikävästä, peloista. Kuivannut kuitenkin taas kyyneleet ja nostanut pään pystyyn.

Tuntenut mahanpohjassa ihanasti kutkuttavaa reissujännitystä.


Tällä hetkellä istun Helsinki-Vantaalla jättimäinen, neljän euron kahvikuppi vieressäni. Ulkona on harmaa ja sumuinen ilma, takana istuvat liikemiehet keskustelevat kiivaasti verkkoyhteyksien nopeuksista sekä teknologiasta ja lyhyet yöunet sekä aikainen herätys tekevät olon hieman väsyneeksi. Nautin siitä, että mulla on runsaasti aikaa eikä vielä hetkeen kiire mihinkään - lentokentillä on vain sitä jotain tunnelmaa, johon ei koskaan kyllästy.

Kolmen tunnin päästä istun lentokoneessa matkalla kohti New Yorkia eikä mikään muu asia maailmassa tunnu tällä hetkellä yhtä kutkuttelevalta ja ihanalta. Uusi kaupunki ja uudet ihmiset - oma vapaus tehdä, mennä ja tulla juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Istahtaa ensimmäiseen vastaantulevaan kahvilaan kahvihampaan alkaessa kolottaa, kävellä ympäriinsä kaupungin tunnelmaa fiilistellen ja kääntyä mielenkiintoiselta vaikuttavasta kadunkulmasta juuri sinne, minne mieli tekee.

So, let the adventure begin.


Then I heard Sweden calling...

Leave a Comment
Kahdeksan päivän mittainen, yli 70 tuntia sisältänyt työrupeama on nyt saatettu päätökseensä ja edessä häämöttävät ansaitut vapaat. Mulle on sattunut mukavasti osumaan jopa viis peräkkäistä vapaapäivää ja takaisin työn touhuun tarvitsee näillä näkymin palailla vasta juhannukseksi -tiivistahtisen alkukesän jälkeen tiedossa on siis melkoista luksusta! ;)

Vaikka vapaapäivistä nautiskelu ilman sen kummempia suunnitelmia kuulostaisikin toisaalta ihanalta, jää aikatauluton oleskelu tällä kertaa odottelemaan parempaa hetkeä - tarkoituksena olis nimittäin lähteä valloittamaan Ruotsia viime yönä tänne saapuneen äidin kanssa. :) Tarkkaa määränpäätä meillä ei varsinaisesti ole olemassakaan, vaan matkaan lähdetään täysin fiilistuntumalla. Toisin sanoen auton keula saattaa kääntyä Grisslehamnin satamasta niin pohjoiseen, länteen kuin eteläänkin - lupaan kertoa sitten jälkikäteen, mihin sitä loppujen lopuksi päädyttiinkään! :D Pieni irtiotto työntäyteisestä elämästä tulee tarpeeseen, sillä vaikka oon ehtinyt olla Ahvenanmaalla vasta kaksi vaivaista viikkoa, on työtahti ollut melko kova ja yleinen totuttautuminen takaisin työelämään vienyt oman osansa energiasta. Vaikka suurin osa tavoista ja käytänteistä ovatkin osoittautuneet tutuiksi edellisvuodelta, on mukaan mahtunut myös paljon uutta organisaatiomuutosten sekä lukuisten uusien ihmisten merkeissä. Nyt mun hurjat vapaat sattuvat osumaan sopivasti eilen alkaneen Alandia Cupin kans päällekäin ja sehän passaa paremmin kuin hyvin - kaupungin täyttyessä jalkapallokansasta onkin oikein hyvä aika vaihtaa maisemaa! :D


Kesä on tuntunut saapuneen myös tänne Pohjolaan ja oon ilokseni päässyt käyttämään näinkin nopeasti Hong Kongista mukaan tarttuneita kesämekkoja. (Just tällä hetkellä ulkona tulee tietenkin vettä taivaan täydeltä, mutta...) Jotenkin oon koko ajan ollut varautunut siihen, että kesäsäät saapuvat viime vuoden tapaan vasta heinäkuun tuntumissa ja tästä syystä muun muassa villasukat ovat olleet esiin kaivettuina heti ekasta päivästä lähtien :D Onneks niitä ei oo hirveesti kuitenkaan tarvittu ja esimerkiksi lenkkivaatetuskin on keventynyt kerta kerralta tänkin fiksun muksun huomatessa, ettei sinne juoksupyrähdykselle tosiaankaan tarvita hupparia sekä takkia - ei ainakaan, jos ei meinaa tappaa itseään lämpöhalvaukseen! Lenkkeilystä puheen ollen, tänne hieman Hong Kongia viileämpiin ilmanaloihin saavuttua oon innostunut taas juoksulenkeistä ja kuluneeseen viikkoon onkin mahtunut useampi reipas, auringonpaisteinen aamulenkki. Uudet reittilöydöt (oon jopa onnistunut eksyttämään itseni kertaalleen - täällä, pikkuruisessa Maarianhaminassa! :D) ja puhelimen vakisovellukseksi palannut SportsTracker ovat toimineet loistavina motivaationlähteinä ja innostus on ollut sitä luokkaa, etten oo vieläkään muistanut käydä hakemassa itselleni aiemmin mainittua salikorttia. Juhannuksen jälkeen sitten! ;) Oon huomannut kyllä olevani niin selkeästi fiilispohjainen kuntoilija ja oikeanlaisen vireen päälle sattuessa saatan huoletta painaa pelkkiä salitreenejä tai juoksulenkkejä useamman viikon putkeen siihen asti, kun innostun taas jostain aivan muusta. Kai meitä samanlaisia löytyy muitakin? :D

Iloisenpinkit lenkkitossut pakataan siis kaiken varalta mukaan myös tälle alkavalle minireissulle. Minkäänlaista liikuntalomaa tulevista päivistä ei tule kuitenkaan muodostumaan, sillä ennen kaikkea tarkoituksena on rentoutua ja nauttia pari päivää sitten pyöreitä vuosia täyttäneen äitimamman seurasta. Näin ollen taidankin toivotella kaikille mukavaa viikon alkua - palaillaan asiaan muutaman päivän kuluttua! :)


After working hard for two first weeks it's time to enjoy of some days off and head abroad for a couple of days! My mom arrived to Åland last night and today we're going to take a ferry to our dear neighboring country, Sweden. To be honest we're not even that sure where we're going, but we'll see it soon... ;) I'll be back in Åland for midsummer, but before that I'm going to make the most of these valuable days with my mom!

Summer has finally arrived to Finland (even though it's raining cats and dogs at the moment...) and I've got a chance to wear all of my lovely summer dresses I bought from Hong Kong! To be honest, I wore way too many clothes in the beginning and it took me a while to realize that actually there's no need to have both hoodie and jacket when you're going for the run - unless you want to get heatstroke... I've got enthusiasm to running again and have gone for sunny morning runs almost every day - it's been just so great that I've totally forgotten to go and get my membership to the gym... :D

I'm going to pack my running shoes with me also to the trip to Sweden, but mostly these days are for relaxing and enjoying of the company of my lovely mom, who turned 60 years two days ago. See you soon! :)