Onnea on pyllymäen laskeminen, pinkit revontulet sekä päiväunet.

Onnellisuus (filosofia)
= yksilölle positiivinen ja tavoiteltava elämäntila, jonka toivotaan olevan pitkäkestoinen.
(Lähde. )

Onnellisuutta on monenlaista.
On onnen tunnetta siitä, että aamulla saa herätyskellon soidessa kääntää kylkeä ja jatkaa unia kaikessa rauhassa. Onnellisuutta siitä, että kylmänä pakkaspäivänä jalkaan vedettäväksi löytyy villasukat, joiden kärjessä ei olekaan reikää; siitä, että pöydässä on ruokaa, sähkölasku on saatu maksettua, tärkeän hetken koittaessa on joku, jolle soittaa sekä siitä, että elämässä on kaikki hyvin ja päivät kulkevat tuttuja, turvallisia uomiaan. Tiedosta, että Salatut elämät tulevat yhä edelleen telkkarista puoli kahdeksalta illalla ja että kaupan kassa on hyvä kaveri yläasteajoilta.
Toisaalta taas onnellisuus voi syntyä myös täysin päinvastaisesta tunteesta eli hillittömistä, toisinaan täysin päättömistä ex-tempore-ideoista ja muutamassa minuutissa kukkaan puhjenneista reissuideoista. Elämän epävarmuudesta ja tietynlaisesta epävakaudesta; siitä, ettei osaa sanoa, mistä itsensä puolen vuoden päästä oikein löytääkään.

Mä olen ollut tällä viikolla onnellinen monestakin asiasta.

On ollut ihanaa päästä takaisin töihin ja ihmisten ilmoille puolen viikon sairastelun jälkeen. Koko Levin pikkuinen kylä tulvii venäläisiä citymaastureita ja Говорите ли Вы По-русскиa ja kaupassa jonot jatkuvat ikuisuuksien mittaisina lähes takaseinään asti. Joulukuisten brittiryhmien sekä itänaapuriemme väliset erot tuovat mielenkiintoisia kontrastieroja elämää värittämään, mutta ensi viikolla tunturissa puhaltavatkin jälleen uudet tuulet verrattain lyhyen venäläiskauden päättyessä. Pelkistetysti "talvisesongiksi" nimetty aika kätkee siis sisäänsä lukuisia lyhyempiä mutta toisistaan selkeästi erottuvia kausia, joiden ansiosta elämä ei käy missään nimessä tylsäksi! ;)

Maanantaisen Lofootti-palaverin antia.

On myöskin huikeaa tajuta kerta toisensa jälkeen, miten mahtavien ihmisten keskellä mä täällä saankaan talveani viettää. Huhtikuulle suunnitteilla olisi viikon reissu Lofooteille porukalla, joka ei takuulla jätä ketään kylmäksi ja jonka kanssa arkipäiväisistäkin pikkujutuista voi muodostua elämänmittaisia seikkailuja! Työkavereista ja kämppiksistä on muodostunut lyhyessä ajassa jo eräänlainen perhe, jonka kanssa voi jakaa niin hassuimmat sattumat, murheet kuin huonoimmat vitsitkin.

Tiistaina hyppäsimme Tiina-kämppikseni kanssa työpäivän jälkeen autoon ja hurautimme lyhyelle mutta sitäkin huikeammalle roadtripille Tromssaan. Ennen matkaan lähtöä mielikuvissa siintäneet ajatukset maailman hienoimmista revontulista sekä vuonoissa onnellisesti hyppivistä valaista kävivätkin loppupeleissä lähestulkoon toteen, sillä reissun aikana tuli nähtyä mun tähänastisen elämän ehdottomasti upeimmat, leimuavimmat ja värikkäimmät revontulet sekä myös bongattua se valas aivan sattumalta vuonon laidalta uiskentelemasta. Pohjolan Pariisiksikin tituleerattu Tromssa oli upea uusi tuttavuus eikä elämä tunnu lainkaan hassummalta siinä vaiheessa, kun laskee pyllymäkeä vuorenrinnettä pitkin alas naurun kipeyttäessä vatsalihakset tai seisoo illalla keskellä pimeyttä katselemassa lumen kuorruttamien vuorenhuippujen yllä tuikkivia miljoonia tähtiä. Short but sweet - perillä kohteessa ehdimme viipyä ainoastaan yhden kokonaisen päivän, mutta reissu oli kaikesta huolimatta ehdottomasti toteuttamisen arvoinen! :)

Ishavskatedralen oli kyllä huikea rakennus!

Huristelimme Fjellheisen-cable carilla Storsteinenin päälle kurkkimaan alapuolella levittäytyvää kaupunkia sekä niiden takana komeasti kohoavia vuoria.

Hymy pyllyssä! :)

Norjalainen käsitys "lyhimmästä ja helpoimmasta reitistä" alas vuorelta... 

Siellä se meidän pieni valasystävämme uiskentelee! (Kuva: Tiina Ojala)

Piipahdimme keskiviikkoiltana Polarmuseetissa tutustumassa hieman hylkeenpyynnin ja jääkarhunmetsästyksen historiaan sekä lueskelemassa tarinoita Amundsenin sekä Nansenin seikkailuista. Ehdottomasti 60NOK pääsylipun arvoinen paikka eivätkä iltanäkymät museon ulkopuolelta vastarannallekaan olleet ollenkaan hassummat! :)

Herkkuillallista kävelykadun varrelta löytyvässä Egon-ravintolassa!

Keskiviikkoiltaiset revontulet olivat kertakaikkisen HUIKEAT eivätkä kuvat anna missään nimessä oikeutta sille upean räiskyvälle, pään yläpuolella pyörteilevälle valonäytökselle jota tuijottelimme pitkän tovin niskat kenossa. Eivät ne turhaan mainosta Tromssaa revontulten luvatuksi maaksi!

Torstaiaamun näkymiä erään vuonon pohjukasta. Vieläkö joku kehtaa väittää, että kaamosaikana maailma on täynnä pimeyttä sekä mustan ja harmaan eri sävyjä..? ;)

Paluumatkalla bongasimme myös tämän vaikuttavan öljynporauslautan, jota piti toki käydä tutkailemassa myös hieman lähemmin.

Kotimatkan maisemia Norjan puolelta...

...sekä koti-Suomesta Kilpisjärveltä! Heti sisämaahan päästyämme pakkasmittari pongahti näyttämään rapeaa, lähes 40 asteen pakkasta eli Lapin talvi näytti todella kyntensä!

Tuleva kevät tulee olemaan monessa suhteessa haastava; olisi opinnäytetyötä, työhakemusten kirjoittelua ja elämän uusien suuntien miettimistä sekä jatkuvasti mielessä itäviä reissusuunnitelmia. Välillä kaiken epävarmuus ja jatkuva liikkeessä oleminen ahdistaa ja ärsyttää, mutta päällimmäisin tunne on ehdottomasti vapaus - niin, ja se onnellisuus. Onnellisuus siitä, että elämä kulkee koko ajan eteenpäin ja tuo mukanaan jatkuvasti uusia haasteita ja seikkailuja.

Kaiken kukkuraksi nukuin eilen ihanat päikkärit nähden unta upeista ilotulituksista sekä revontulista ja varasin herättyäni puolen tunnin varoitusajalla lentoliput Färsaarille kaverini kanssa.

Kaiken tämän jälkeen ei haittaa enää edes se, että villasukan kärjestä löytyy sitten kuitenkin se reikä.