Vaikeinta on olla vaikka onnellinen vaan

Mitä sitten, vaikka viimeinen kaipaamani tai tarvitsemani asia tällä hetkellä olisi vakituinen työpaikka?

Vaikka käsitykseni kodista on kulloinenkin asunto, jossa nukun yöni?

Vaikka valitsen viinipullon edelleen kauniin etiketin ja kohtuullisen hinnan perusteella?

Vaikka en pysty vieläkään pitämään yhtäkään huonekasvia elossa kolmea päivää kauempaa?

Vaikka en ole rehellisesti sanottuna miettinyt hetkeäkään alkavani laittaa rahaa säästöön autoa tai asuntoa varten?

Vaikka olen mielipiteideni ja tuntemuksieni suhteen melkoinen tuuliviiri ja saatan löytää itseni syömästä suklaakonvehtia jo viikon kuluttua sokerittoman kuurin julistamisesta?

Vaikka sukat saattavat olla viikon ajan väärää paria ja korvakorut ovat Kiinasta ostettua euron rihkamatavaraa?

Vaikka hurahdan edelleen naurettavan helposti uusien tuotteiden mainoksiin?

Vaikka haluan uskoa ihmisistä kaikkea hyvää ja olen näin ollen melko helposti huijattavissa?

Vaikka asunnon sisustaminen on viimeisenä kiinnostuslistallasi?

Vaikka en omista ainuttakaan Iittalan astiaa?

Vaikka en hallitse vieläkään huuhtelu- tai tahranpoistoaineen käyttöä tai osaa lukea veroilmoitustani?

Vaikka soitan edelleen äidille tai isälle, kun tarvitsen apua vakuutusasioissa tai auto-ongelmissa?

Vaikka viimeinen lukemani kirja ei ole Sofi Oksasen teos vaan Harry Potter?

Entä mitä sitten, vaikka nautin aidosti terveellisestä ruoasta perinteisten mättöherkkujen sijaan?

Vaikka useassa tilanteessa valitsen rauhallisen illan örvellyskännien ja rajun biletyksen tilalle?

Vaikka turhaudun nopeasti paikallaan olemisesta ja kaipaan lähes jatkuvasti jotain tekemistä?

Vaikka mun käsitykseni reppureissusta Aasiaan ei ole synonyymi kuukauden mittaiselle kännäämiselle?

Vaikka tykkään herätä aikaisin vapaapäivinäkin ja olen usein jo nukkumassa yhdeltätoista?

Vaikka en liiemmin pidä oluesta eikä pienessä tissuttelussa ole mielestäni mitään järkeä?

Vaikka aamupala on mulle ehdottomasti päivän tärkein ruoka ja oon sen syömisen sekä sisällön suhteen lähes naurettavan tarkka?

Vaikka mulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä ohjelmia telkkarissa nykyään pyörii enkä ole katsonut murto-osaakaan perinteisistä must see-leffoista?

Vaikka jatkuva saavutettavuus ja onlinessa oleminen ahdistaa enkä halua esimerkiksi ladata puhelimeeni Facebookia?

23 vuotta paukahti mittariin vuosi sitten Kiinassa!

Entä jos sitä sitten kuitenkin vain toteaisi, että ikä on vain numero ja että sillä, mitä muut 24-vuotiaat tekevät, ei ole mitään väliä. 

Menisi päiväunille vain pari tuntia heräämisen jälkeen - ainoastaan siksi, koska se on mahdollista. Lähtisi vaihtoehtoisesti lenkille, koska sekin on mahdollista. Nauttisi illalla kauden viimeisestä työvuorosta ja joisi itsensä illalla onnelliseen humalaan. Tekisi juuri sitä, mikä itsestä kulloinkin tuntuu oikealta ja hyvältä, olisi aikuinen ja lapsi sopivasti samassa paketissa.