Seitsemän päivää, muutto, 1770 ajokilometriä sekä puolimaraton.

Leave a Comment

Viime sunnuntaina heräsin Ahvenanmaan kodistani, join aamukahvit kaikessa rauhassa kahden kesän aikana tutuksi käyneen keittiön pöydän ääressä ja pakkailin viimeisiä tavaroitani ennen iltapäivälaivan lähtöä. 

Nyt, viikkoa myöhemmin, kirjoitan tätä tekstiä äitini luona Pohjois-Norjassa - pöydän edessä olevasta ikkunasta aukeaa suora näkymä Varanginvuonolle ja vastarannalla kohoaville tuntureille. Kupissa oleva kahvi alkaa olla jo vähän jäähtynyttä, sade vihmoo hiljakseen ikkunaan ja muutama lokki kokeilee sinnikkäästi kalaonneaan rantavedessä.
Aamupalaa samaisen pöydän ääressä tänä aamuna!
Kuluneen viikon reittiä - voin muuten vannoa, että peppulihakset ovat olleet kaiken autossa istumisen jälkeen kovilla!
Viikon aikana tahti on ollut taas vaihteeksi melkoinen ja sijainti on vaihtunut lähes päivittäin. Maarianhaminasta lähdön jälkeen vietin yhden yön ystäväni luona Turussa, mistä matka jatkui maanantaina Etelä-Pohjanmaan aakeille laakeille Alajärvelle moikkaamaan toista, rakasta ystävääni sekä tämän pientä, vajaan kuukauden ikäistä pikkuprinsessaa. Riina Linneaksi ristityn neitokaisen ristiäiset jäivät multa valitettavasti väliin hieman ristiin menneiden aikataulujen vuoksi, mutta onneksi mulle tarjoutui mahdollisuus päästä näkemään pientä kaunotarta sekä tuoretta äitiä sekä uudenuutukaista kotia edes näin muutamaa päivää myöhemmin - mikä nyt toki sopii kaikin puolin mun tapoihin kuin nenä päähän... ;)

Vuodet kuluvat, asuinpaikat vaihtuvat ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta pitkät juttutuokiot iltateekupposen äärellä säilyvät kaikesta huolimatta! :)
Alajärveltä ajomatka jatkui tiistaina Vaasan sekä Kalajoen kautta kotiin Kuivaniemelle. Siellä edessä oli juuri pakattujen tavaramäärien purkamista, miljoonien pienten käytännön asioiden hoitamista sekä rinkan pakkaamista seuraavaa reissua varten - aika ei siis juurikaan ehtinyt kolmen kotosalla vietetyn päivän aikana käydä tylsäksi! Luonnollisesti myös muiden perheejäsenten näkeminen pitkästä aikaa oli kultaakin kalliimpaa eikä muutama päivä riittänyt missään nimessä kunnollisten kuulumisten vaihtamiseen pikkusisarusten kanssa. Onneksi tuun takaisin parin viikon päästä ja tuolloin mulla pitäisi olla myös hieman enemmän aikaa nautiskella perheen seurasta :)

Kotiinpaluuiltana syksy ilmoitteli olemassaolostaan niityille nousseen usvan sekä kirpsakan ilman merkeissä.
Kolmen päivän aikana ehdin lähestulkoon hukuttaa itseni tuoreisiin, isän juuri poimimiin musta- sekä punaherukoihin - nam ja maiskis!
Viime päiviä on muutenkin kuvannut melko hyvin kaikki tai ei mitään-meininki; torstaina ajattelin pitää "hieman aktiivisemman" päivän keskiviikon löysäilyjen jälkeen päätyen loppujen lopuksi aamuisen, koiran kanssa juostun 7km lisäksi käymään sekä bodypumpissa että bodystepissa. Perjantaina puolestaan lähdin testailemaan uusia, edellisenä päivänä ostettuja juoksukenkiä ja vielä kotoa lähtiessäni tarkoituksena oli käydä ainoastaan muutaman kilometrin mittainen, rauhallinen kävelyretki. Toisin kuitenkin kävi, sillä kaunis ilma, loputtomiin jatkuvat peltotie sekä soittolistalta valikoituneet juuri oikeat fiiliksennostatusbiisit saivat lopulta aikaan sen, että päädyin kokeilemaan omia rajojani juoksemalla elämäni ekaa kertaa puolimaraton-matkan lähestulkoon kylmiltään. Tähän mennessä mun lenkkeilyennätys on tainnut pyöriä jossain 15km kieppeillä ja mun on pakko sanoa, että olin uskomattoman ylpeä itsestäni selvittyäni hullusta päähänpistosta hyvillä mielin ja kunnialla loppuun saakka! :D

Mikään, ei niin mikään, voita pitkiä, kauniissa syysilmassa juostuja lenkkejä!
Onnistuin löytämään vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen kotikylän ah-niin-tutuista maisemista polun, jolla en ollut koskaan käynyt - eihän se toki johtanut minnekään merenrantaa jännittävämpään paikkaan, mutta mitäs pienistä!
Uudet juoksukenkien sisäänajo - checked! :D
Liikunnantäyteisten päivien jälkeen vuorossa oli peppulihasten kestävyyden testaamista heti takapuoliparan toivuttua kotimatkan lähes kolmen päivän istuskelusta. Kuivaniemen maisemat vaihtuivat näin ollen reilun 700km ajomatkan myötä pikkuhiljaa Lapin erämaiksi sekä lopulta Jäämeren rantaan lyövien aaltojen kohinaksi sekä tunturituuliksi.



Kaikista matkan aikana nähdyistä poroista nämä kaverukset olivat ehdottomasti kuvauksellisimpia  - jopa niissä määrin, että mä päädyin heittäytymään täysin turistiksi ja kaivamaan kameran esiin!
Reittivalinnan ansiosta kävimme kurkkaamassa myös syksyn väreihin pukeutuneen Levin tunnelmia, moikkaamassa työkavereita sekä nauttimassa kahvit aina yhtä ihanassa Café Somassa :)


Huominen päivä kuluu vielä pohjoisen jylhissä maisemissa, mutta tiistaina vuorossa olisi hyppy lentokoneeseen sekä suunnan ottaminen kohti maan eteläosia ja Bergeniä. Täysin huvireissu ei ole tosiaan kyseessä, sillä pääasiallinen syy Bergeniin lähtemiselle on äidin reilun viikon päästä suoritettava lonkkaleikkaus. Mun roolini mukana olijana on luonnollisesti apuna toimiminen niin tavaroiden kantamisessa, paikasta toiseen liikkumisessa kuin muissakin käytännön pikku asioissa, mutta kontrollikäynnin sekä itse operaation väliin jääville päiville meillä onkin jo mielessä vähän yhtä sun toista mukavaa - tästä lisää myöhemmin... ;)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti