Jos voisin, pullottaisin teille Jäämeren vahvaa, suolaista tuoksua, joka pureutuu sieraimiin heti ensimmäisenä aamulla parvekkeen ovea raottaessa. Samaan pulloon sekottaisin lorauksen lokkien korviahuumaavaa kirkumista sekä ripauksen rantaan iskevien aaltojen pauhua ja viimeistelisin sekoituksen merituulen poskipäätä puraisevilla terävillä puuskilla.
Jos voisin, näyttäisin teille, miten tuhansia eri värejä merellä ja sen yllä aukeavalla taivaalla ehtii yhden päivän aikana nähdä. Näyttäisin, miten hienolta tuntuu katsella silmien edessä elävää akvarellimaisemaa ja kertoisin, miten loputtomia, toisiinsa täydellisesti sulautuvia värisävyjä on monista yrityksistä huolimatta mahdotonta taltioida kameraan sellaisina, kuin ne oikeassa elämässä näyttäytyvät.
Jos voisin, ottaisin teidät mukaani, jotta voisitte kokea sen saman, koko kroppaa ravisuttavan onnellisuuden ja vapauden tunteen, jonka päämäärätön tunturissa harhailu saa aikaan. Näkisitte omin silmin ne värit, joihin syksy on ympäröivän luonnon pukenut; voisitte hengittää keuhkot täyteen raikasta tunturituulta ja nauttia rauhasta sekä hiljaisuudesta samalla, kun väistelette siellä täällä maassa olevia poronpapanakasoja. Unohtaisitte kaikki arkielämän turhat huolet, pokemonit, snapchatit sekä hauislihaksen pullistelun kuntosalin peilien edessä ja huomaisitte, miten sellaisessa ympäristössä mikään muu kuin hetkessä eläminen ei kertakaikkiaan ole edes vaihtoehto.
Jos voisin, kuvailisin teille, miten ihanalta samanaikaisesti vieraan ja lapsuudesta asti tutuksi käyneen kaupungin katuja pitkin kävely tuntuu. Kertoisin, miten rentouttavaa aikatauluton ympäriinsä kuljeskelu kameran kanssa on ja miten kymmenien ja taas kymmenien valokuvien ottaminen saa aikaan hassun onnellisuudentunteen. Sen, miten värikkäät talot saavat hymyn huulille, miten Vadsøn kirkko kohoaa uljaana ja mahtipontisena rinteessä keskustan yläpuolella sekä sen, miten hyvin kahvipöytäkeskustelu voi edetä siitäkin huolimatta, että osa pöydän ääressä istuvista puhuu norjaa vahvalla venäläisellä aksentilla allekirjoittaneen kielen taipuessa ainoastaan ruotsiin. Esittelisin teille äitini ihanan talon, tarjoaisin yösijan jättisuuressa jenkkisängyssä muhkean untuvatäkin ja ison tyynykasan kera ja tarjoilisin aamupalan täydellisellä merinäköalan omaavan keittiön pöydän ääressä.
Koska tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, toivon sen sijaan, että nämä kuvat onnistuisivat välittämään edes osittain edellä mainittuja fiiliksiä ja näyttämään, miten hieno paikka Pohjois-Norja oikein onkaan. :)
Ja niin se ikävä palasi takaisin.. Voi kun pääsisi takaisin Norjaan!
VastaaPoista